Vuodenvaihde kului mökillä. Sähköt saatiin vasta tämän vuoden puolella, mutta se teki lomalaiselle vain hyvää. Kantovesi meillä on kuitenkin, kynttilät toivat tunnelmaa ja varaava takka lämpöä (tosin sitten ei nukuttukaan makuuhuoneissa vaan takan kanssa samassa huoneessa, mutta vaihtelua tuokin). Kaasulla kahvit ja ruoka. Valoisa aika meni sitten myrskytuhoja ihmetellessä lähimetsissä, itse päästiin onneksi aika vähällä eikä rakennuksillekaan sattunut mitään. Paljon liikuntaa siis, hyvä sekin.
Kymmenen kuukautta. Nyt alkaa sitten ensimmäinen tarkoituksella kokonaan raitis vuosi (raskaus- ja imetysaikoja en laske).
Mietin muiden lopettajien juttuja lukiessani muiden suhtautumista juomattomuuteen. Monelle aloittajalle se tuntuu olevan se Isoin Asia, ihan niin kuin minullekin. Tiedän, että olen selvinnyt aika helpolla mm. välttämällä "yhdessä ryyppäämisen" tilanteita. Tosin se ei ole ollut kovin vaikeaa, sillä olin enemmänkin yksin ryyppääjä, piilotissuttelija. Vähitellen olen ryhtynyt osallistumaan silloin tällöin työkavereiden kanssa "mennään yhdelle" -tilaisuuksiin, ja muutama työkaveri on jo varmaankin noteerannut että tilaan aina alkoholitonta, kun ovat niitä joiden kanssa yleensä olen samaan aikaan tiskillä. Suurin osa ei. Oman esimiehen kanssa asiasta on ollut puhettakin, tosin rohkeus ei kyllä riittänyt kertomaan oikeaa syytä alkoholin jättämiselle, mutta toisaalta eipä tuo oikeasti muille kuulu.
Vähän ristiriitaisin tuntein odotan sitä hetkeä, kun läheisemmät tuttavat / ystävät huomaavat, että alkoholin nauttimattomuuteni onkin pysyvä eikä ohimenevä olotila. Noissa ympyröissä on ihan tavallista, että useampikin on jossakin tapaamistilanteessa juomatta, eikä sitä sen kummemmin kysellä. Ja kun tapaamisväli on helpostikin kuukausia tai joka tapauksessa viikkoja, niin harvapa sitä ryhtyy muistelemaan että joiko tuo viimeksi.
Pelkuruutta? Varmaan sitäkin. Jotenkaan vain en ole kokenut tarpeelliseksi nostaa päätöstäni yleiseen keskusteluun. Oma elämäni on mukavampaa ilman että itse juon, ei siinä sen kummempaa.
