Toiminnallisuus päihdetoiminnassa

Päihdelinkin kautta löytyi linkki A-kiltojen liiton seminaaria käsittelevään kirjoitukseen. Pääteemana oli toiminnallisuus päihdetoiminnassa.

A-kiltojen toiminta ei ole minulle "omakohtaisesti" tuttua, kun olen tämmöinen itsekseentoipuja. Näin kaukaa katsoen kuitenkin tuo toiminta vaikuttaa ihan täyspäiseltä.

Ja onhan se hauska lukea, että omat havainnot eivät ole vain omia, vaan yhteisiä:

Selvästi metsässä -projektissa toiminnallisuus toteutettiin pääosin luonnon, retkeilyn ja liikkumisen avulla. 

... 

Projektin aikana havaittiin, että päihdetoipujat löysivät luonnosta yhteyden omaan lapsuuteen, aikaan, jolloin luonto ja lähiympäristö olivat monen kohdalla olleet osa elämää. Juomisvaiheen aikana tämä yhteys oli päässyt katkeamaan. Päihteettömyys ja projektissa mukana oleminen palauttivat monelle mieleen lapsuuden mukavat vapauden ja huolettomuuden kokemukset. Päihteet jättäneiden elämään tuli uutta sisältöä,luonnossa liikkuminen täytti aikaa, joka aiemmin oli mennyt juomiseen.

Luonnossa liikkumisesta olen minäkin nauttinut ihan eri tavalla, kun ei enää tarvitse miettiä kuinka nopeimmin pääsisi takaisin nestemäisten tarjoilujen pariin. Ja myös siksi, että oma tarkkaavaisuus, hetkeen pysähtyminen, on paljon parempi nollan kuin puolen promillen humalassa.

Ja tuon liikkumisen lisäksi ylipäänsä tekeminen. Minulla käsityöt ja käsillä tekeminen (sekä ne "naisellisemmat" että "miehekkäämmät" eli erilaiset kunnostushommat mitä tuli ja tulee mökillä tehtyä) on ollut henkireikä, jonka olen nuoruusvuosien jälkeen taas uudelleen löytänyt.

Ajan suhteellisuudesta

Ai niin, vietinhän minä tipattoman tammikuunkin, kaikkien niiden muiden kuukausien jälkeen.

Selviämisen aikakäsitys on muuttunut tässä vuoden mittaan. Maaliskuun alussa selvisi työpäivästä. Kriittiset hetket olivat aamulla (ei salaa giniä kaapista), työpäivän lopussa (oluthyllyn/kahvilan ohi), klo 21 (kauppa mennyt kiinni ja tämä päivä oli raitis!). Aamut ja työpäivän loput tipahtivat vähitellen pois, joskin "älä tee pahaa itsellesi, älä juo tänään" -mantra toistui pään sisällä päivän aikana useta kertoja.

Iltojen tilalle tuli viikot, ja ennen kaikkea perjantait. Saunapäivä. Ei saunaolutta. Ja sunnuntait. Ei sunnuntai"lounasta" (viinin kera).

Läheni kesä. Ajanmääreeksi tuli mökkikäynnit. Ei saunaolutta. Ei työskentelyolutta. Tuossa vaiheessa oli kuitenkn helpompaa, tuo "ei saunaolutta" oli jo itsestäänselvää. Rajapyykkejä olivat juhlat (ylioppilasjuhlat, juhannus jne): niistä selvin päin läpi.

Kuukaudet olen nyt muistanut, vaikka nytkin päivän myöhässä. Mutta muistin.

Aikamääre, josta pitää selvitä on siis muuttunut tunneista kuukausiksi. Ei pöllömpää.

Raittiina seurassa

Näemmä kirjoitustahti harvenee yhä enemmän. Nämä rajapyykit pistävät selvästi ajatukset vielä palaamaan juomis-raitistumis-teemaan: tällä viikolla tuli 11 kuukautta täyteen.

Ja näemmä edellisen kirjoituksen teemakin jatkuu mielessä... Toissa viikolla käytännössä pakollinen kahden päivän yhdessäolo erään työporukan kanssa, joista pariin olen tutustunut jo parikymmentä vuotta sitten, loputkin hyvin tuttuja vähintään muutaman vuoden takaa. Pari taas "hierarkiassa" reippaasti korkeammalla. Kymmenkunta ihmistä, ja tiukka työrooli. Heikkouksia ei paljasteta.

Reissulle lähtiessäni asenne oli lähinnä "ei jaksa välittää". Jotain vastauksia mietin, jos tiukka paikka  tulisi. Lähinnä harmitti, että kymmenen ihmistä on just huono määrä: piiloon ei oikein pääse, ja ennakolta tiesin että kukaan toinen ei tosiaankaan mikään raitistelija olisi.

Huono tuuri. Juhlailllallispöydässä päädyin istumaan isomman pomon viereen kuuntelemaan huolellista viinilistan läpikäyntiä ja viinin tultua sitten esitelmöintiä Elsassin viineistä. Ympärillä olevien kehua, että onpa harvinaisen hyvää viiniä. Hassua kyllä, tunsin itseni vähän epäkohteliaaksi tilatessani kivennäisvettä. Lopulta pakenin pöydästä "tekemään töitä", joku siihen totesikin että jaa siksikö et viiniä juonut.

Alkoholia en kaivannut, mutta en kyllä tilannetta erityisen miellyttäväksi kokenut. Onneksi olen sen verran paksunahkainen jo, että tuon kivennäisveden uskallan tilata. Tiedän, mitä itse haluan, ja se riittää minulle. Ja varsinkaan en halua aloittaa alusta.