666

666 päivää peräkkäin ilman pisaraakaan alkoholia.
(Okei, katsoin joskus etukäteen että milloin tulee 666 päivää täyteen ja muistin sen. En minä enää niitä päiviä laske.)

Kai sen saavutukseksi voi laskea, tavallaan.  Reilu 660 päivää sitten en tähän tainnut uskaltaa uskoa, luulin että raitistuminen olisi paljon vaikeampaa.

Toisaalta nuo tunteet muistaen, ja sen muistaen että viimeiset noin 600 päivää on olleet aika helppoja, ei tämä nyt enää miltään saavutukselta tunnu. Näinhän sen kuuluu olla.

Joulunaikaa

Istuessani vielä yksin aamuhämärää muun perheen nukkuessa tuli taas hyvä olo. Hyvä olo siitä, että elämä alkoholin suhteen on nyt niin helppoa: ei tarvinnut illalla miettiä, että kuinka usein tohtii glögille istahtaa tai nyt aamulla, että pystyykö yhden juomaan ennen kuin muut herää.

Että saa tehdä asioita just siihen tahtiin kuin itse tahtoo, istahtaa pieneksi hetkeksi silloin kun tahtoo (kun se pienikin hetki riittää kun ei tarvitse lasia kumota). Että sitä tahtomista ei nautintoaine säätele vaan oma tunne.

Ja nyt puuron keittoon, kai se perhekin tuosta kohta heräilee.

Hyvää joulua itse kullekin!

Kännäämällä terveeksi - vaiko eikö sittenkään?

Aika hauska juttu tämä: Flunssa lähtee oluella?

Kuinkahan moni noista alkoholin positiivisista vaikutuksista uutisoinut itse asiassa uutisoi täysin päin mäntyä.