Viikonlopun Hesarissa (muistaakseni, tai ehkä se oli jo aiemmin) Anna-Stina Nykänen kirjoitteli siitä, kuinka rasittavia ihmisiä humalaiset ovat.
Jotenkin mielen pohjaa jäi kutkuttamaan erityisesti havainto humalaisesta, joka ei kykene lähtemään juhlista kotiin: muu seurue odottaa ja yksi käy vielä täyttämässä lasin kun on niin hyvä juttu kesken.
Muistan kyllä olleeni joskus nuoruudessa se jota jouduttiin odottamaan (sitten kun ryhdyin alkoholistiksi, join mieluummin yksin ja yhtä virhettä lukuunottamatta en paljoa juhlissa juonut kun lapset olivat mukana).
Umpikänninen ystävä on rasittava, sitä ei voi kieltää. Parhaimmillaan/pahimmillaan humalainen juuttuu kertomaan yhtä ja samaa mielipidettä/tarinaa kevyesti puoleksi tunniksi, ja toistaa sinä aikana samat lauseet niin monta kertaa etteivät sormet laskemiseen riitä.
En kuitenkaan osaa varsinaisesti humalaisista ärsyyntyä. Ehkä siksi, että sen verran tallella on itsekritiikkiä: olen itse ollut samassa tilanteessa ihan riittävän monta kertaa, joten minulla ei tosiaankaan ole varaa ärsyyntyä. Ja tietyllä tavalla se vahvistaa omaa lopettamistakin: näkee konkreettiesti, että jaa totako se olikin silloin kun minulla oli olevinaan kamalan hauskaa. En kaipaa.
Päihdelinkissä käväisin, ja pisti mietteliääksi. Muutamakin kuukausia tai vuosia raittiina ollut oli päätynyt juomaan, ja yksi kommentoi että raittiudesta uudelleen kiinni saaminen on jotenkin vaikeampaa.
Hyvä että luin. Huomaan kyllä, että joskus aina tulee mieleen että olenkohan minä tosiaan täysin absolutisti hamaan hautaan saakka, vai siirrynkö joskus vaiheeseen jossa juon vaikka lasillisen kuukaudessa jos on joku semmoinen tilaisuus. Kai se tavallisuuden/huomaamattomuuden kaipuu vielä sieluni sopukoissa asuu. Kun joku muu on kokeillut tuota raittiuden lopettamista eikä ole ollut siihen erityisen tyytyväinen, niin minun ei sitten onneksi tarvitse.
Selvää kuitenkin koko ajan on, että tänään en juo. Ei tee mieli. Toi ajatuskuvio "olenko loppuelämän juomatta" on kuitenkin tavallaan jännä. Silloin kun joi ja juomisen kanssa oli ongelmia, ajatteli että ehkä minä sitten joskus osaan olla juomatta.
Lopulta se tämä päivän ja tämän päivän päätös ja olotila merkitsee. Nykyhetkellä on niin elämässä kuin raittiudessa merkitystä.
