Suorite: raittius

Jostain syystä aamulla töihin mennessä tulin ajatelleeksi itseäni ja raittiutta. Tietyllä tavalla olen aika suorituskeskeinen ihminen oli sitten kyse töistä tai harrastuksista tai opinnoista. Tai ainakin johonkin rajaan asti, on niitä keskenjääneitäkin suoritteita ihan riittävästi. Ja noita keskenjääneitä olen aika huono palaamaan jatkamaan.

Tulin miettineeksi, että oliko tämä onnistunut raitistumisprosessi ikään kuin suorite myös. Kirja/netti käteen, lue kaikki mahdollinen alkoholismista ja raitistumisesta, muodosta niistä oma synteesisi ja noudata sitä. Korkki kiinni. Raittiin elämän sisäistäminen. Hyvien puolien havaitseminen. Raittiuden vahvistuminen. Tehty.

Saattoihan se olla suorite, eikä siinä kai mitään pahaa ole kun kerran toimi. Sivutuotteena sitten syntyi sellaista henkistä hyvinvointia ja itsetuntemuksen kasvua, jota en etukäteen osannut odottaa saati suorittaa.

Pohdinnassa ehkä olennaisempaa oli tunnistaa se kolikon kääntöpuoli: entä jos onnistuminen ei jatkukaan? Jos suorittaja epäonnistuu? Putoaa kovaa ja korkealta. Satuttaa itseään ja muita. Pystyykö suorittaja aloittamaan taas alusta saman suoritteen, vai päätyykö suorittamaan tehokkaammin sen toisen teon, juomaan itsensä ulos omasta elämästään?

Jotenkin tuon miettiminen sai tämän lopettamisen tuntumaan vielä lopullisemmalta kuin aiemmin. En ainakaan ollut myöntänyt itselleni, että olisin ikinä lopettamassa lopettamista, mutta on se "joskus lasillisen" mahdollisuus mielessä käynyt.

Kyllä se niin on, että minun luonteellani on parasta pitää kiinni saavutetusta asiantilasta.

Raitista iltaa.

Matti

Tänään tuli luettua otsikoita ja nettiuutisia. Matti Nykänen on ratkennut ryyppäämään.

Valtavan surullista.

Oma suhde tuohon Matin tarinaan on tainnut muuttua juomisen ja raitistumisen myötä. Häpeäkseni voin tunnustaa, että olen kyllä aikoinani muiden mukana päivitellyt Matin toilailuja ja ihmetellyt että miten se nyt taas ryyppää eikä saa asioitaan kuntoon.

Nyt aidosti päällimmäinen tunne oli suru. Uutisen mukaan Matti on ollut lähes 2 vuotta raittiina, eli ilmeisesti hitusen pidempään kuin minä. Maistanut ja nauttinut raittiista elämästä ihan niin kuin minä. Mikä tuska lienee huomata palanneensa siihen vanhaan p*aan ja sen seurauksena joutuneensa hylätyksi.

En tiedä. Jotenkin sitä toivoisi että nämä tämän maailman matit ja mervit löytäisivät sen oman tapansa aloittaa ja pysyä raittiina. Että pystyisi pitämään kiinni siitä kaikesta mitä elämällä on oikeasti tarjolla ilman että sitä pulloon pakenee.

Toivotaan että retkahdus jää tähän.

Ulkomailla

Viikon ulkomaanreissu lasten kanssa, miehellä ei enää loma riittänyt.

Kotiuduttua tajusin, että viikko oli kaikin tavoin alkoholiton: ei käynyt alkoholi edes mielessä. Ei edes niin, että olisin tietoisesti ollut tilaamatta viiniä silloin kun ravintolassa käytiin.

Eipä siis tästä lopettamisesta mitään ikuista riesaa tule :-)