Matkatessa ja muuta

Kävin työmatkalla joku aika sitten junalla, semmoisella jossa ei ole ravintolavaunua vaan kulkee kahvilakärry.

Arkipäivä, himpun verran jälkeen keskipäivän. Käytävän toiselta puolella kysytään kärrymyyjältä: "Onko teillä kuivaa siideriä."

Välitön ajatus: "Onneks mun ei tartte kysyä."

Ei niiden toistenkaan varmaan tarvinnut. Kauniisti laittautuneita naisia, eläkeikä selvästi jo saavutettu, eli ei ihan nuoria. Ehkä vain halusivat juhlistaa yhteistä retkeään.

Toisten alkoholinkäyttöön reagoimattomuuden oppiminen vie varmaankin vuosia. Tuollaisessa hivenen erikoisessa tilanteessa juoman tilaaminen tuntuu olevan minulle huutomerkki - ehkä siksi, että juuri niin minä tein vielä pari vuotta sitten. Kun oli pakko.

--

Kaappia siivotessa löysin vaatepinosta semmoisen pienen puolen desin likööripullon. Taisi olla pahan päivän varalle kätketty ja sitten unohdettu. Ja siis ihan itse kätkemäni.

Kyllä sitä on voinut olla käsittämättömän tyhmä. Piilottelee pulloja itseltäänkin, ikään kuin se juominen olisi vähäisempää, kun ei sitä julkisesti tee.

Lensi roskiin. Omassa alkoholihistoriassa on niin vähän nauramista, että ei tuota edes vitsaillen osaa perheen alkoholikäyttäjälle tyrkyttää. Sitäpaitsi se nimenomainen likööri oli aika pahaa.

"Yksinäinen" bloggaaja

Tuttavalla on kunnianhimoinen ruoanlaittoblogi. Ihasteltiin sitä tänään kahvin ääressä porukalla,  ansaitsee kyllä kaikki kehut.

Enpä tullut sanoneeksi että joo, onhan minullakin. Sellainen alkoholistiblogi. Itselleni kirjoitan, mutta lukee sitä joskus joku muukin.