Kahden viikon raja raittiutta ylitetty, tai ylittyi "jo" eilen. Ei tässä oikein ole ehtinyt näitä päiviä laskea, on sen verran muuta ajateltavaa. Eikä kai lopultakaan ole merkitystä sillä, montako raitista päivää on takana, olennaista on se että niitä on vielä edessäkin. Olo on kyllä erilainen kuin reilu viikko sitten, saati reilu kaksi viikkoa sitten. Ei ole enää niin masentunut olo, ja tietynlainen voimattomuus on poissa. Tietenkin on paljon asioita, joita ei vain jaksa tehdä. Intensiivinen työ ja ajoittain pitkä työpäivä vievät omat veronsa, ja toipumisjakso tässä on vielä käynnissä. Ymmärrykseni mukaan (fyysinen) vieroittuminen eli alkoholin vaikutusten poistuminen elimistöstä vie kuukauden verran.
Eilisaamuna lenkillä keksin taas yhden itsestäänselvyyden. Ei juominen poistanut niitä ongelmia, joita sillä yritin paeta: keskeneräiset työt eivät muuttuneet tehdyiksi, raportit kirjoitetuiksi, harrastusasiat selvitetyiksi. Ne samat tekemiset odottivat vielä sen oluen jälkeenkin.
Olen nyt tunnistanut joitakin "olotiloja", jotka eniten ovat houkutelleet tarttumaan olueeseen. Puolison äkkiväärät sanat - se tunnetila on aika vahva. Mukana kotiin seuraavat työt - juomalla ne taisi olla helpompi jättää tekemättä. Lopultakaan alkoholi ei poista noista mitään, mutta aiheuttaa sen lisäksi pahan olon itselle. Parempi siis pysytellä erossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti