Päivän Hesarissa oli juttua HIMistä ja tietenkin Ville Valosta. Tekstin keskellä ihan vain ohimennen mainittiin, että Ville sihautti oluttölkin auki. Pitikin mainita.
Valollahan on takana ilmeisen rankka päihdekausi ja vieroitus.
Piti sitten googlailla, että mitähän muuta sille kuuluu kuin tulossa oleva levy. Blogi löytyi, ensimmäisenä kuva jossa hänellä on olutpullo kädessä. Etiketti piilossa, joten saattaahan se alkoholitontakin olla.
Onko niin, että juovan ympäristön houkutuksia on vaikea vuosi toisensa jälkeen vastustaa. Se, että halu "olla normaali", kuin muut, nousee vähitellen voimakkaammaksi kuin muistot omasta päihdehelvetistä? Onko sekin minulla vielä edessä?
Eihän se Ville Valon juominen tai juomattomuus minulle pätkääkään kuulu, oma on asiansa. Alkoholistina vain ei voi välttää sitä välitöntä surun tunnetta, huolta siitä että lahjakas ihminen on ehkä (!) kaltevalla pinnalla. Vaan voihan se olla, että hän on se yksi miljoonasta, joka kykenee pysymään kohtuukäytössä liikakäytön jälkeen.
Toivotaan parasta. Mieluusti näkisin hyvinvoivan HIMin vielä lavoilla ja levyillä.
Tunnistin sinussa itseäni siinä mielessä... Ville Valo tarttui olut tölkkiin herättää erilaisia tunteita kaikissa raitistuneissa. On kuitenkin niin vähän aikaan raitistumisesta että erilaiset tunteet menevät ja tulevat liittyen raitistumiseen. Tämä on osa raitistumista ja prosessointia.
VastaaPoistaMedia luo oman mielikuvan ja me raitistuneet näemme olut tölkin ja prosessointi käy...
Tosiaankin tölkki saattoi olla vain tölkki jossa on vaikka mehua...
Raittiina melkein puolitoista vuotta