Oli työpaikalla semmoinen hilpeä tilaisuus, johon osallistui omien työntekijöiden lisäksi sanotaan nyt vaikka sidosryhmiä.
Helppo tilaisuus. Juttelin monien kanssa, ja oli mukavaa.
Kuten tapaan kuuluu, piti myöhemmin pohtia että oliko joku muuttunut. Alkoholi oli varmaan vielä enemmän "hälläväliä" kuin aiemmin, eli en juuri kiinnittänyt huomiota muidenkaan juomisiin. Toki huomasin, että muutama ehti nauttia omaa osaansa enemmän ilmaisista viinoista, mutta sekin oli vain havainto.
Sen noteerasin, että aika nopeasti ihminen vaikuttaa humalaiselta eikä niinkään säkenöivältä keskustelijalta.
Monet olivat siinä hilpeässä humalatilassa. Sitä oli oikeastaan hauska seurata: siitä kun itse on ollut hilpeässä (nimenomaan hilpeässä) humalassa on niin kauan. Omat tuoreemmat humalamuistot ovat vain sitä ankeaa synkkyyttä ja masennusta, että en osaa oikein ajatella että kyse olisi samasta asiastakaan.
Illan mittaan kävin juttelemassa monien kanssa; sitä mietin myöhemmin, että oliko siinä osin kyse levottomuudesta: seuraa vaihtamalla ei kukaan huomannut että en juo, eikä siitä sitten kysellytkään. Toisaalta parempi niin päin kuin että vaihtaa seuraa siksi että kukaan ei huomaa kuinka kamalasti juo :-)
