Kävin ystävän kanssa teatterissa. Varsin mukavaa: esitys oli juuri sopivanlainen, oli mukava nähdä työstressin ohessa ystävää jota en ollut aikoihin nähnyt.
En vain voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen intensiteettiin, jolla väkijoukko huolehti nestetasapainosta. Ennen näytöstä hyväntuulista lasienkilistelyä (äänen korkeudesta päätellen muutamalla ei suinkaan ensimmäinen), väliajan alkaessa määrätietoisin nopein askelin lähimmän tarjoilutiskin ääreen. Väliajalta palatessa oli huomattavissa horjahtelua joillakin. Yksi katsoja poistui kesken näytöksen, tosin kesti hetken ennen kuin hän löysi tiensä ulos.
Alkoholitarjoilun kieltämisestä urheilutapahtumissa on ajoittain keskusteltu. Vastaavaa en muista kuulleeni kulttuuritapahtumista.
Kumpaakaan en aio ehdottaa, saavathan ihmiset juoda jos tahtovat. Mietin vaan, että kuinkahan moni noista kiiruhtajista oli ylittämässä hiuksenhienoa rajaa. Sitä rajaa, jossa teatteriesitykseen mennään, koska voi hyvällä syyllä nauttia muutaman lasillisen vs. se, että menee nauttimaan itse esityksestä.
"Raskas työ, raskaat huvit" ei onneksi minun kohdallani pidä paikkaansa enää kuin 50-prosenttisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti