Kävin työmatkalla joku aika sitten junalla, semmoisella jossa ei ole ravintolavaunua vaan kulkee kahvilakärry.
Arkipäivä, himpun verran jälkeen keskipäivän. Käytävän toiselta puolella kysytään kärrymyyjältä: "Onko teillä kuivaa siideriä."
Välitön ajatus: "Onneks mun ei tartte kysyä."
Ei niiden toistenkaan varmaan tarvinnut. Kauniisti laittautuneita naisia, eläkeikä selvästi jo saavutettu, eli ei ihan nuoria. Ehkä vain halusivat juhlistaa yhteistä retkeään.
Toisten alkoholinkäyttöön reagoimattomuuden oppiminen vie varmaankin vuosia. Tuollaisessa hivenen erikoisessa tilanteessa juoman tilaaminen tuntuu olevan minulle huutomerkki - ehkä siksi, että juuri niin minä tein vielä pari vuotta sitten. Kun oli pakko.
--
Kaappia siivotessa löysin vaatepinosta semmoisen pienen puolen desin likööripullon. Taisi olla pahan päivän varalle kätketty ja sitten unohdettu. Ja siis ihan itse kätkemäni.
Kyllä sitä on voinut olla käsittämättömän tyhmä. Piilottelee pulloja itseltäänkin, ikään kuin se juominen olisi vähäisempää, kun ei sitä julkisesti tee.
Lensi roskiin. Omassa alkoholihistoriassa on niin vähän nauramista, että ei tuota edes vitsaillen osaa perheen alkoholikäyttäjälle tyrkyttää. Sitäpaitsi se nimenomainen likööri oli aika pahaa.
Olen huomannut sen itsestänikin että kun näen esim.lähikaupassa oluen ja siiderin ostajia niin rupean heti arvioimaan mielessäni mikä suhde ostajalla on alkoholiin. Hyvin usein kasvot paljastaa liikakäytön ja myös pullojen määrä. Mutta voihan alkoholisti ostaa pienenkin määrän,niinkuin itsekkin olen tehnyt. Ensin 3 pulloa ettei kukaan arvaa..sitten toiset 3 pulloa R-kioskilta,vaikka hieman kalliimmalla..sittenhän onkin jo kiva tokkura ja voikin mennä Alkoon tai siihen lähikauppaan.Tässä vaiheessahan on sitten rohkeus jo huipussaan. Tälläinen oli ajatusmaailmani ja uskon että moni muukin jolla on alkoholiongelma ajattelee ostaessaan alkoholia..ettei vaan kukaan arvaa..
VastaaPoistaEnergiaa on valtavasti nyt muihin asioihin kun juomisen suunnittelu, juominen ja juomisesta toipuminen on jäänyt. Aivan mahtavaa!
Huomasin raitistumiseni alkuvaiheessa kiinnittäneeni huomiota paljon kaikenlaiseen juomiseen ja alkoholiin. Arvioin alussa kanssaihmisiä juuri alkoholin käytön ja humalahakuisuuden vuoksi. Nyt menen minne vaan en ajattele asiaa.. kaupassa jos silmäni osuvat alkoholiin niin en reagoi siihen aivan saman tekevää.
PoistaOlen joskus miettinyt, että on se kumma kun kukaan ympärillä ei tunnistanut minussa alkoholistia sen juopon turvotuksen keskellä. Jonkun verran on nyt tullut kommentteja harvemmin tapaamiltani, että oletpas laihtunut (kadonneita kiloja on tullut valitettavasti vähän takaisin, mutta turvotus hävinnyt).
VastaaPoistaToivon todella, että tuo muiden juomiseen huomion kiinnittäminen ajan mittaan häviää. Siinä on vähän semmoinen ylimielinen vivahde, joka itseä ärsyttää. Toisaalta ehkä se ylimielisyys on jonkinlainen puolustureaktio, keino vahvistaa omaa toipumista.
Kummallista. Minun ex-/nykyinen/ex-poikaystäväni on alkoholisti ja muutettuamme vuosi sitten erilleen olen itsekin kiinnittänyt muiden juomiseen huomiota, siis samalla tavoin. Jos jossain on ollut känninen henkilö kumppaninsa kanssa ja jonka känninen käyttäytyminen selkeästi häiritsee kumppania olen ollut helpottunut ettei itse tarvitse enää (toivottavasti) kokea samaa. Tai jos joku päivällä on jossain tilannut jotain niin ei tarvitse miettiä, että toivottavasti hän ei ota liikaa. Sekin on helpottavaa, että voin myös itse tilata mitä huvittaa ja milloin huvittaa, koska tiedän että oma juomiseni ei anna syytä myös toiselle juoda. Tarkoitan sitä, että itse voin hyvin ottaa vain sen yhden (vaikka jos menen ulos syömään), eikä toinen ole vetämässä siinä itsensä kanssa kilpaa päätyen lopulta kaatokänniin.
VastaaPoista