Ai niin, vietinhän minä tipattoman tammikuunkin, kaikkien niiden muiden kuukausien jälkeen.
Selviämisen aikakäsitys on muuttunut tässä vuoden mittaan. Maaliskuun alussa selvisi työpäivästä. Kriittiset hetket olivat aamulla (ei salaa giniä kaapista), työpäivän lopussa (oluthyllyn/kahvilan ohi), klo 21 (kauppa mennyt kiinni ja tämä päivä oli raitis!). Aamut ja työpäivän loput tipahtivat vähitellen pois, joskin "älä tee pahaa itsellesi, älä juo tänään" -mantra toistui pään sisällä päivän aikana useta kertoja.
Iltojen tilalle tuli viikot, ja ennen kaikkea perjantait. Saunapäivä. Ei saunaolutta. Ja sunnuntait. Ei sunnuntai"lounasta" (viinin kera).
Läheni kesä. Ajanmääreeksi tuli mökkikäynnit. Ei saunaolutta. Ei työskentelyolutta. Tuossa vaiheessa oli kuitenkn helpompaa, tuo "ei saunaolutta" oli jo itsestäänselvää. Rajapyykkejä olivat juhlat (ylioppilasjuhlat, juhannus jne): niistä selvin päin läpi.
Kuukaudet olen nyt muistanut, vaikka nytkin päivän myöhässä. Mutta muistin.
Aikamääre, josta pitää selvitä on siis muuttunut tunneista kuukausiksi. Ei pöllömpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti