A-kiltojen toiminta ei ole minulle "omakohtaisesti" tuttua, kun olen tämmöinen itsekseentoipuja. Näin kaukaa katsoen kuitenkin tuo toiminta vaikuttaa ihan täyspäiseltä.
Ja onhan se hauska lukea, että omat havainnot eivät ole vain omia, vaan yhteisiä:
Selvästi metsässä -projektissa toiminnallisuus toteutettiin pääosin luonnon, retkeilyn ja liikkumisen avulla.
...
Projektin aikana havaittiin, että päihdetoipujat löysivät luonnosta yhteyden omaan lapsuuteen, aikaan, jolloin luonto ja lähiympäristö olivat monen kohdalla olleet osa elämää. Juomisvaiheen aikana tämä yhteys oli päässyt katkeamaan. Päihteettömyys ja projektissa mukana oleminen palauttivat monelle mieleen lapsuuden mukavat vapauden ja huolettomuuden kokemukset. Päihteet jättäneiden elämään tuli uutta sisältöä,luonnossa liikkuminen täytti aikaa, joka aiemmin oli mennyt juomiseen.Luonnossa liikkumisesta olen minäkin nauttinut ihan eri tavalla, kun ei enää tarvitse miettiä kuinka nopeimmin pääsisi takaisin nestemäisten tarjoilujen pariin. Ja myös siksi, että oma tarkkaavaisuus, hetkeen pysähtyminen, on paljon parempi nollan kuin puolen promillen humalassa.
Ja tuon liikkumisen lisäksi ylipäänsä tekeminen. Minulla käsityöt ja käsillä tekeminen (sekä ne "naisellisemmat" että "miehekkäämmät" eli erilaiset kunnostushommat mitä tuli ja tulee mökillä tehtyä) on ollut henkireikä, jonka olen nuoruusvuosien jälkeen taas uudelleen löytänyt.
Näillä sivuilla ei kauheasti kommentoida, mutta mulle nämä sivusi ovat tosi tärkeät...jospa joskus minäkin...
VastaaPoistaNiin samaa asiaa olen itsekin ihmetellyt siis että niin vähän täällä on kommenttia! Itselleni sivusi ovat myös todella tärkeät. Noin vuosi takaisin löysin nämä sivut, kun eka kerran yritin lopettaa. Silloin raitis taival päättyi kuitenkin noin neljän viikon jälkeen. Nyt olen ollut alkoholia ilman seitsemän viikkoa ja käyn joka päivä lukemassa sinun samoihin aikoihin viime vuonna kirjoittamaasi tekstiä. Usko tai älä, niin koen löytäväni niistä apua omaan tilanteeseeni. Olen todella yksin raittiuteni takia, enkä voi hakea työni vuoksi apua ryhmistä.
VastaaPoistaToivotan onnea sun yhden vuoden etapille ja toivon kovasti, että voisin itse olla samassa tilanteessa vielä joskus. Vaikka oletkin päässyt noin pitkälle, toivoisin ettet unohtaisi plogiasi vaan edelleen kirjoittaisit ajatuksiasi sillä ainakin itse niitä odotan päivittäin.
Kaikkea hyvää Sinulle ja aurinkoista kevättä!
Nimetön