Näemmä kirjoitustahti harvenee yhä enemmän. Nämä rajapyykit pistävät selvästi ajatukset vielä palaamaan juomis-raitistumis-teemaan: tällä viikolla tuli 11 kuukautta täyteen.
Ja näemmä edellisen kirjoituksen teemakin jatkuu mielessä... Toissa viikolla käytännössä pakollinen kahden päivän yhdessäolo erään työporukan kanssa, joista pariin olen tutustunut jo parikymmentä vuotta sitten, loputkin hyvin tuttuja vähintään muutaman vuoden takaa. Pari taas "hierarkiassa" reippaasti korkeammalla. Kymmenkunta ihmistä, ja tiukka työrooli. Heikkouksia ei paljasteta.
Reissulle lähtiessäni asenne oli lähinnä "ei jaksa välittää". Jotain vastauksia mietin, jos tiukka paikka tulisi. Lähinnä harmitti, että kymmenen ihmistä on just huono määrä: piiloon ei oikein pääse, ja ennakolta tiesin että kukaan toinen ei tosiaankaan mikään raitistelija olisi.
Huono tuuri. Juhlailllallispöydässä päädyin istumaan isomman pomon viereen kuuntelemaan huolellista viinilistan läpikäyntiä ja viinin tultua sitten esitelmöintiä Elsassin viineistä. Ympärillä olevien kehua, että onpa harvinaisen hyvää viiniä. Hassua kyllä, tunsin itseni vähän epäkohteliaaksi tilatessani kivennäisvettä. Lopulta pakenin pöydästä "tekemään töitä", joku siihen totesikin että jaa siksikö et viiniä juonut.
Alkoholia en kaivannut, mutta en kyllä tilannetta erityisen miellyttäväksi kokenut. Onneksi olen sen verran paksunahkainen jo, että tuon kivennäisveden uskallan tilata. Tiedän, mitä itse haluan, ja se riittää minulle. Ja varsinkaan en halua aloittaa alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti