Arkinen juomattomuus

Olin taannoin iltatilaisuudessa, johon osallistui noin 30 henkilöä. Ilmaista viinaa. Kovaäänistä musiikkia.

Positiivinen havainto: en miettinyt asiaa millään lailla etukäteen. Kokemuksesta jo tiesin, että tuontyyppisessä tilanteessa kuin se oli ei kukaan kiinnitä huomiota siihen mitä lasissani on, joten en siitä edes huolta kantanut.

Oma sietokyky tuollaisessa tilanteessa kestää noin kaksi tuopillista (kivennäisvettä, muilla samassa ajassa sama määrä olutta). En pidä kovaäänisestä musiikista, melu saa minut jopa ahdistumaan. Keskustelu on vaikeaa metelissä, vaikka keskustelukumppanit olisivatkin vielä melko täysjärkisiä. Hetken juttelin minulle aiemmin tuntemattoman ihmisen kanssa, se oli ihan mukavaa, kunnes kohonnut melutaso teki senkin hankalaksi.

Siispä ajoissa kotona.

Miten muuten? Joku tilanne oli tässä kuukauden sisällä, jolloin mietin että olisihan se helpompaa jos ottaisi sen lasillisen muiden mukana ja jättäisi siihen. Ei herättäisi huomiota. Hetken jopa pyörittelin sitä ajatusta: että olisiko niin, että voisikin jättää siihen. Päättäisi vaikka, että ei ikinä osta itse, ottaisi vain tuollaisen mikä annetaan ruoan ohessa.

Lopputulema oli sitten se, että entäpä jos nyt en kuitenkaan. Tavallaan nautin absolutistin roolista sitten kuitenkin. Ehkä se on hölmöä "itsensä ylentämistä" (minäpä pystyn olemaan juomatta!), mutta entä sitten. Ei se juomattomuus kuitenkaan vaarallista ole.

Ja toinen syy on sitten se, että en kuitenkaan luota itseeni enkä siihen, että se jäisi siihen yhteen lasilliseen. Todennäköisesti jonkin ajan kuluttua se olisi kaksi lasillista. Sitten se olisi kaksi lasillista useammin. En tosiaankaan enää halua palata siihen ahdistukseen.