Suorittaminen ja alkoholi

Tämä kevät on ollut vaikea töissä. Ylitöitä kertyy, mutta silti ajoittain tuntuu että ei oikein saa otetta. Selkeää skismaa joidenkin työkavereiden välillä, jopa niin että minä olen toisena osapuolena kun usein vuosien mittaan olen tyytynyt katsomaan sivusta.

Mietin, olisiko se syy siihen, että ajatukset ovat nyt taannoisen vuosipäivän ympärillä vähän ahkerammin palanneet juomisaikoihin. Ei kaivaten, ne asiat vain tulevat mieleen (mistä en ole erityisemmin iloinen, koska muistot eivät ole vähimmässäkään määrin miellyttäviä). Silloin reilu vuosi sitten kun lopetin, olin aika rikki: töiden lisäksi opiskelin ja olin turhankin aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa.

Jonkin aikaa juomisen lopettamisen jälkeen tajusin paremmin oman rajallisuuteni, ja olen tuota "ylimääräistä" tekemistä karsinut, työt nyt vain ovat hiipineet aikavarkaiksi. Alkoholismista puhuttaessa usein muistetaan se vaihe, jolloin alkoholismi on niin pitkällä, että työtoverit eivät sitä voi olla näkemättä. Kuitenkin - valitettavasti - tosiasia taitaa olla, että jossain määrin, johonkin rajaan asti, alkoholi nostaa suorituskykyä. Viinan voimalla jaksaa tehokkaammin ajaa itsensä loppuun. Aika monet muistiot ja opiskeluraportit olen kirjoittanut oluen voimalla.

Tuo on hyvä tiedostaa. Muutamia viikkoja juomisen lopettamisen jälkeen olin älyttömän väsynyt: ehkä se oli toipumista, ehkä se oli kumuloitunutta unenpuutetta, ehkä se oli ylikuormitetun minäni hätähuuto, ehkä se oli väsymistä siihen toipumisen vatvomiseen. Oli mikä oli, oireena oli se väsymys. Muutaman kuukauden jälkeen tuli sitten energinen olo.

Pitkään (no, kuukausia) osasin suunnatta uuden energiani järkevästi, nyt talvella ja tämän vuoden puolella olen huomaamattani myynyt itseni sekä työlle että uudelle harrastukselle. Onko alkoholistin niin vaikea oppia kohtuullisuutta?