Kävin taannoin ruokakaupassa, semmoisessa jossa on Alko kyljessä.
Alkoa kohti horjahteli mies, jolla oli Päämäärä. Kierrellen ja kaarrellen, ikään kuin ei silmillä näkisi, mutta vähän kerrallaan kohti Alkon ovea. Horjahtelun varrella tuli onneksi kaveri avuksi, että mitäs hän on oikeastaan vailla. Leijona-viinaa, niin se taisi olla.
Hassu tunne. Tajusin, että olen ollut samassa henkisessä tilassa vaikken ehkä ihan niin paljoa horjunut. Tilassa, jossa jostain kumman syystä on vain tunne, että alkoholia pitää saada lisää ikään kuin olo ei olisi jo tarpeeksi pöhnäinen. Ikään kuin siitä lisäalkoholista olisi mitään muuta kuin haittaa.
Hassua on myös se, että en muista miltä se viinan himo tuntui, tai missä. Mikä ihme sai kiskaisemaan aamulla siiderin, tai yömyöhällä jolloin ainoa hyödyllinen tekeminen olisi ollut nukkuminen? Tiedän vain, että se oli, pohjimmiltaan ihan sama himo kuin tuolla horjahtelijalla, jota tarkkailin säälien - ja tunnustan, varmaankin ylenkatsoen, vaikka ei olisi syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti