Kai sen voi rehellisesti ja suoraan sanoa: tänään vitutti. Oli perjantai-illan grillaushetki tuttavapariskunnan kanssa, jota emme olleet tavanneet aikoihin. Perheenisä oli vanhasta muistista hankkinut kaksi erikoisempaa viiniä vierailun kunniaksi, kun en ollut huomannut/muistanut varoittaa että alkoholia en juo.
Hetken hämmennys seurasi ilmoitustani, että en juo alkoholia. Onnistuin vielä sanomaan sen jotenkin tylysti, hätäpäissäni kai. No, mies onneksi joi.
Vitutti se tilanne. Se, että toiset olivat ystävällisyyttään miettineet tarjoavansa jotain erikoisempaa, ja minä jouduin olemaan hankala. Kuinka paljon helpompaa olisi ollut juoda vaikka puoli lasillista, kohteliaisuussäännöt täytetty ja hämminkin vältetty. Tunsin itseni lähinnä hölmöksi.
En kuitenkaan ole valmis vaihtamaan tämän hetken olotilaani hetken vitutuksen poistamiseen.
Pointti tossa tilanteessa on käydä ajatuskulku ja tapahtumat itse lävitse: olen muuttunut, muut eivät tiedä vielä, reaktioiden arvelu, tilanne, reaktiot, miten itse reagoi muiden sanoihin ja katseihin, jälkikäteen miettiminen, oliko kaikki tämän arvoista jne.
VastaaPoistaOikea päätös siis!
Minusta on hienoa että arvotat juomattomuuden tuon hetken ahdistuksen edelle. Jatka samaan malliin :) Jokaista meitä vituttaa joskus ja jokainen joutuu hankaliin sosiaalisiin tilanteisiin. Jos ei juomattomuus niin sitten joku muu syy. Tosin ymmärrän hyvin tuon ahdistuksesi ja voin jotenkin helposti samaistua tilanteeseen. Saat sympatiani.
VastaaPoistaKiitos kommenteista, kannustus lämmittää aina mieltä :-)
VastaaPoistaHetkestähän tuossa on kyse. Tuo hetken tunne on jo haalistunut mielessä, asettunut oikeaan lokeroonsa. Voi olla, että en edes muistaisi jos en olisi kirjoittanut tilannetta muistiin. Tai sitten toisin päin: kun nuo tunteet purki "paperille", niin sinne jäivätkin. Tiedä häntä.
Tänään on hyvä päivä.