Erinäisistä syistä johtuen siivosin vertaistukipalstalta kirjoituksiani. Merkittävin syy oli pieni huoli: mietin, että josko tänä identiteettivarkauksien aikana kuitenkin joskus kävisi niin, että henkilöllisyys paljastuisi. Tai että joku, joka on tarpeeksi lähellä, tunnistaisi minut kirjoitusten takaa. En halua, että mikään kirjoittamani vahingoittaisi millään lailla niitä ihmisiä, joista eniten välitän. En myöskään halunnut, että palstalla vellonut osoittelu ja vuosien takaisten kirjoitusten esiinnostaminen koituisi minun kohtalokseni. Vähän niin kuin siili käperryn varmuuden vuoksi puolustusasentoon, vaikka ei taida olla syytä. Yllätyksekseni huomasin, että tuollaista poistoeditointia oli moni muukin kaikessa hiljaisuudessa harrastanut.
Kirjoitusten läpikäynti oli matka itseen.Terveellinen sikäli, että huomasin etten itsekään jaksanut kaikkia jorinoitani lukea. Osittain raskas: kirjoituksista löytyi tunteita ja tilanteita, jotka ovat jo jääneet taakse. Ihan pienen osan kirjoituksista kopioin vielä talteen itselleni. Ne jätin, joissa ei ollut selkeästi minuun tai läheisiin liittyviä asioita (eli alle puolet - taivas kun sitä on itsekeskeinen. Puolustukseksi sanottava, että ajatukseni on ollut, että minun kokemukseni saattaa auttaa jotakuta muuta, joka kokee samalla tavalla - muun kuin oman kokemuksen kuvaaminen edellyttää sellaista kykyä neuvoa, jota minulla ei läheskään aina ole.).
En halua unohtaa sitä, minkälaista oli olla alkoholin orja. Osin siksi, että en halua siihen palata, joten on hyvä muistaa mitä se alkoholi minulle tullessaan tuo. Osin siksi, että empatiakyvyn kannalta on välttämätöntä tunnistaa se epätoivo. Sitä empatiaa tarvitsee niin itselle kuin muille.
Nyt on sitten pikkuriikkisen pienempi digitaalinen jalanjälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti