Törmäsin lueskellessani taas tuohon raittiushumala -termiin, ja googletin perään. Luin muutaman ensimmäisistä hiteistä pintapuolisesti. Siinä lukiessa tuli vastaan myös raittiuskrapula.
Joillakin raittiushumala oli kestänyt muutaman viikon aika alussa. Toinen kertoi, että ensimmäisen vuoden jälkeen tuli raittiuskrapula.
Raittiuskrapulaa ei minulla vielä ole ollut, joten lienen humalavaiheessa. Vaiheessa, jossa on koko ajan vaikeampi ymmärtää miksi joskus on halunnut täyttää päivänsä sellaisella määrällä ahdistusta.
Jotenkin olen enenevässä määrin sinut tämän raittiuden kanssa, enkä ole keksinyt vielä syytä palata vanhaan. Alkoholittoman oluenkin osaan tilata luontevasti vaikka työkaveri olisi samalla tiskillä. Pikkujoulukausi on tulossa, mutta en yleensäkään ole ollut mikään pikkujouluriehuja, joten se vaihe ei herätä mitään intohimoja. Joululounaan tarjoajille (sellaisellekin jo minut kerran raahattiin, marraskuussa!) esiinnyn vain suoraselkäisenä kun otan lounaan kanssa vettä.
Eli seesteistä raittiutta edelleen. Tai ei oikeastaan noin, tuolla raittiudella itsellään ei oikeastaan ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että olen jättänyt juomisen ja sen mukanaan tuoman pahan olon pois. Tavallaan kuitenkin koe tarpeelliseksi tätä asiaa kirjoittamallakin vatvoa. Kai se on sitä oman "uskon" ja tahtotilan vahvistamista. Tai jotain.
Ylihuomenna 9 kk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti