Kahdestaan "lainalapsen" (tai nuori se on) kotona, itsetekemät kuka missäkin harrastuksessa. Lasten poissaolo aina mietityttää, vaikka ovat jo ajat sitten ylittäneet iän jolloin tärkeintä on olla äidin kanssa kotona.
Ajatus alkoholista ja omista lapsista hermostuttaa. Vanhin voisi jo laillisesti ostaa ihan itse, mutta häntä ei (onneksi) kiinnosta, kulkee piireissä joissa alkoholia ei erityisemmin arvosteta. Seuraavaksi vanhimmalla taas se mielenkiinto näyttää olevan, mutta ei ole vielä onnistunut yrityksissään (tai ainakin näin oletan).
Monta kertaa olen puhunut siitä, mikä minua pelottaa hänen mahdollisessa käytössään, ja miksi toivon että käyttö lykkääntyisi mahdollisimman myöhään. Sen tiedän, että paras kaverinsa oli jo äidiltään pyytänyt juomia (ei ostanut, ja kertoi minulle).
Tuntuu vaikealta löytää oikea tasapaino: loputon puhuminen ja kieltäminen saa tässä lapsessa aikaan todennäköisesti päinvastaisen puolustusreaktion. On vain pakko luottaa siihen, että hän on jotain minun puheistani poiminut ja ymmärtänyt, ja palata asiaan jos osoittautuu että luottamus ei riitä.
Omat siivet on jokaisen kasvatettava ja niitä opittava käyttämään. Äitinä vaan mieluusti lennättäisi sen lapsen jo vaikeimpien paikkojen yli, näyttäisi helpommat tiet.
Isäni sanoi minulle tuossa eräänä päivänä meillä käydessään ja juttujen sivutessa juomista että jokaisen on opittava se kantapään kautta.
VastaaPoistaVaikka minulla ei omia lapsia olekaan niin hirvittää silti ajatella sitä aikaa kun mahdolliset tulevat lapset olisivat siinä iässä että alkoholi alkaa kiinnostaa. Tuohon isän neuvoon liittyy aika suuri riski, mutta uskon että hän on oikeassa. Kieltäminen ja jatkuva epäluulo varmasti herättää kiinnostuksen kiellettyä kohtaan.
En nyt tiedä onko tästä viestistä mitään iloa tai harmia, mutta haluan silti sanoa että kärsivällisyyttä ja olet selvästi tehnyt parhaasi. Anna lapsen tehdä omat virheensä ja oppia niistä ja auta ja tue tarvittaessa.