Sattui silmiin Rosa Meriläisen kolumni otsikolla Kännissä on kivaa (HS 3.5.2012). Vapun tienoilla omia tuntemuksiani ja lajitovereideni käytöstä seurattuani rohkenen olla ainakin osittain eri mieltä.
Meriläisen kolumnin ensisijainen sisältö oli kritisoida suunnitelmia lyhentää baarien aukioloaikoja, koska kännissä on kivaa. Alkoholismi ilmenee katkokävelevänä puliukkona.
Omat pohdinnat tuolloin vappuna johtivat siihen, että totesin etten oikeasti kaipaa humaltumista, mikä lienee jonkinlainen "siunaus" raitistujalle ja tekee elämän helpoksi. Vielä vähemmän sitä kaipasin kun seurasin ihmistä, joka ei meinannut kadulle mahtua. Sinänsä jännä ilmiö tuo humaltumisen halun täydellinen katoaminen ja jopa epämiellyttäväksi muuttuminen. Jos sen syntymismekanismin ymmärtäisi, tulisi kai rikkaaksi.
Meriläisen kolumni herätti ristiriitaisia tunteita. Tavallaanhan se on noin, MUTTA! Erityisesti ärsytti alkoholin suurukulutusta suorastaan ihannoiva teksti: eikö samaan voisi sentään nykyaikana päästä ilmankin alkoholia. Olisi siitä sentään yhden sanan voinut mainita.
Toinen surullinen asia on se alkoholismin kuva. Ongelma se on sitten kun olet juonut liian kauan liikaa ja olet katkokävelevä puliukko. Toivoisin, että minun tilanteessani olevat yhä useammin itse tajuaisivat alkoholin liikakäyttönsä ja sen, että yksi sun toinen ongelma voikin pohjimmiltaan liittyä siihen. Lopettamalla ei voi hävitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti