Taannoin juhlittiin erään tutun tasavuosia. Ihmiset tapasivat jopa viidentoista vuoden tauon jälkeen, ja siinä sitten keskusteltiin omista ja yhteisten tuttujen kuulumisista.
Viereisessä ryhmässä keskustelu käväisi henkilössä, joka ei ollut paikalla, mutta jonka minäkin opiskeluvuosiaikoina jollain lailla tunsin. Toinen ihmetteli kuinka sitä ei ole näkynyt, vaan jäi pois jostain säännöllisestä tapaamisesta. Toinen tiesi, että sen piti lopettaa ne ympyrät, kun sillä jäi sitten aina putki päälle. Semmoinen tietävä, säälivä äänensävy. Ärsytti.
Tänään kaupungilla kohtasin itseäni kymmenkunta vuotta vanhemman naisen, siististi pukeutunut. Huomattavassa humalassa kello 12 päivällä. Illemmalla lähikaupan rappusilla istui yksi, joka odotti että jalat alkaisivat kantaa jotta matka jatkuisi. Kaupassa viimeiset kaljan jonottajat, kello oli melkein yhdeksän. Säälitti.
Mikä ihmeen sääli? Mitä syytä on sääliä ihmistä, joka ei juo alkoholia? Tai ihmistä, joka juo?
(Luulin kyllä tuossa yhteydessä tunnistavani, miksi en erityisemmin halua jäädä kiinni raittiudesta: se on just tuo muka-sääli.I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti