Jostain syystä viimeisen kuukauden aikana on muutaman kerran ollut tilanteita, joissa olen ajatellut että olisikohan se kuitenkin helpompaa jos sen lasillisen sosiaalisissa tilanteissa voisi ottaa. Että ei tekisi numeroa itsestään.
Tällä viikolla sitten onkin ollut ne toisen ääripään uutisoinnit sekä julkisuudessa että vähän pienemmissä ympyröissä, oman tuttavapiirin reunamilla. Sellaisia, jotka ovat nostaneet muistikuvieni uumenista itsestäni tai eräistä tuttavistani humalassa. Ajatuksia, jotka panevat ihmettelemään miten ylipäätään kykenen itse olemaan tässä ja nyt. Toiveita, että erinäisetkin henkilöt löytäisivät oman raittiutensa ennen kuin on aivan liian myöhäistä.
Kauan sitten nuoruudessa eräs osin samoissa opiskelupiireissä pyörinyt menetti henkensä humalassa toikkaroidessaan. Hengenmeno ei itsellä ole tainnut olla ihan lähellä, mutta joku suojelusenkeli on ollut matkassa kun pahemmin ei ole sattunut. Pienempiä hölmöilyjä sitten senkin edestä.
Noiden ajatusten jälkeen se satunnaiskäyttö ei enää tuntunutkaan mitenkään tarpeelliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti