Tulossa taas juhlittavia nuoria ensi viikonloppuna.
Jostain syystä tuli nyt mieleen juomisen lopettamisen alkuajat: ensimmäinen ravintolakerta tuttavien kanssa. Sellaisten tuttavien, joiden kanssa en juomattomuuttani halunnut jakaa.
Nyt tajusin, että olihan tuo tietynlainen aika merkittävä rajapyykki. Raittius oli niin aluillaan, että olisi ollut helpompi juoda - ainakin minun, joka vieläkin haluan pitää alkoholittomuuteni ei-niin-julkisesti-reposteltavana. Oikeasti pelkäsin kysymyksiä ja pohdin sitä, mitä selitän muille siitä että en juo. Minun henkilökohtaisessa elämässäni kai tuo sitten oli semmoinen henkilökohtainen arjen sankaruus. (Joskus pitää kiitellä itseään :-o)
Olisihan se minun matkani kurssi tuona iltana saattanut kääntyä eri suuntaan kuin missä se on nyt. Onneksi ei.
Valistamista ja neuvoja olen pyrkinyt välttämään: jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja oma tapa raitistua on löydyttävä. Toisen kokemus voi siinä oman tien löytämisessä auttaa. Mutta nyt kuitenkin valistan: varsinkaan raittiuden alussa ei mikään ole niin tärkeää kuin se että ei juo alkoholia. Ainakin jos on niin vahvasti tunteella toimiva kuin minä ajoittain olen, niin harha-askeleet voivat johtaa vähän pidemmillekin harhapoluille. Pääseehän sieltä takaisin, mutta työ alkaa pahimmillaan alusta (ja toki kannattaakin aloittaa).
Halu juoda alkoholia ja toisaalta alkoholin pelko hälvenevät ajan mittaan. Loppuelämän kymmeniä vuosia ei kannata uhrata yhdelle "ilosielle" illalle. Hetkellinenkin alkoholin himo menee ohi, ei siihen kuole.Taistele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti