Työmatkalla

Kävin kahden yön työmatkalla (vajaa 3 vrk). Kolmisenkymmentä ihmistä ympäri Suomea kerääntyi yhteen puhumaan "tärkeitä".

Havainto: muiden juominen ei kiinnostanut tai herättänyt tunteita, toisin kuin vielä keväällä. En enää seurannut muiden humaltumisen astetta tai ilmenemistä. Ainakaan juurikaan. Kerran totesin itsekseni, että kylläpäs menee tuolla viinilasi piripintaan. Toisella kertaa noteerasin, että jälkimmäisenä iltana muutama ihminen pakkasi ylijääneitä oluita omaan reppuunsa, ja joi niitä sitten bussissa. (Ei mikään nuorisomatka, kaikki osallistuja keski-ikäisiä tai reilusti yli.)

Mutta nuo kaksi olivat vain huomioita. Keväällä vastaavassa tilaisuudessa seurasin muiden juomista ja jännitin sitä, huomaisiko joku että minä en juo. Kumpikaan ei nyt kiinnostanut.

Joku osa porukkaa taisi kumpanakin iltana käydä yhteisen tilaisuuden jälkeen jatkamassa. Ensimmäisenä yönä heräsin aamuyön syvimmästä unesta varmaankin johonkin käytävästä tulleeseen ääneen, ja kesti hetken ymmärtää missä olin ja miten olin sinne päätynyt. Mieleen tuli muistuma niistä illoista kotona, jolloin olin nauttinut "oman annokseni", enkä aamulla muistanut illasta mitään. (Ei siis niin, että olisin varsinaisesti mokannut, en vain muistanut olinko lukenut kirjaa ennen nukkumaanmenoa vai en, mihin aikaan olin mennyt nukkumaan, oliko nukkumaan menemiseen liittynyt jotain puhetta tai olinko viimeinen jne.) Noita iltoja tai aamuja en kaipaa.

Onnelista oli myös nauttia hotelliaamiaiseksi naamioituneesta hemmottelusta: rauhassa kahvia ja erilaisia herkkuja, ei kiirettä ulos sateeseen.