Minulle yksi keino jättää alkoholi taakse lienee negatiivisen ja positiivisen psykologian käyttö. Negatiivisen siinä mielessä, että muistelen käytännössä ainoastaan alkoholin käyttöni vähemmän hohdokkaita yksityiskohtia.
Pyörin eilen ihmistungoksessa (jota vihaan, ja jossa ahdistun). Siinä ohessa tuli mieleen jouluostosreissut viime vuosina.
Tuolloin tauko ruuhkasta ja kassien kantelusta oli tärkeää, mitä useampi sen parempi. Tauko tarkoitti sitä, että menin jonnekin missä saa juoda tuopin olutta, ja selittää taukoa itselleen silä että käy läpi niitä jouluostoslistoja ja miettii onko nyt kaikki ja mitä tuolle ja tuo on jo hankittu, voidaan vetää listasta yli. Tuollainen raskas aivotyötä vaativa tekeminen kesti viime vuonna sujuvasti kahden tuopin verran, sitten pystyikin taas tunnin pyörimään ostoksilla ennen seuraavaa taukoa. Sitä edeltävänä vuonna taisi riittää tuoppi ja kaksi tuntia etsimistä. Viisi vuotta sitten taisi riittää yksi koko ostoskierroksen lopuksi ennen kotiin lähtöä.
Toinen muistelu liittyy jouluun, jouluaattoon. Jouluna meillä on aina paikalla isovanhempia, ainakin osa, joskus miehen sisaruksia. Minä nautin emännöinnistä ja erilaisten herkkujen laittamisesta, keittiössä hääräämisestä (saan silloin vähän rauhaa seurustelultakin). Yhtenä jouluna, kauan eli varmaankin yli 10 vuottan sitten, juotiin vahingossa liikaa. Ei niin, että olisi riidelty tai sammuttu tai sellaista, mutta selkeästi liikaa (se oli aikaa, jolloin minuulla ei ollut ainakaan tällaista alkoholiongelmaa), ja se inhotti sekä minua että sitä toista liikaa juonutta, miestäni. Taisi joku isovanhemmistakin muistella itse myöhemmin, että miten sitä hän sillä tavalla tuli juoneeksi. Siitä eteenpäin olen ollut itse jouluna tarkka juomisistani: snapsit jäi pois kokonaan tai enintään puolikas, glögiä enintään lasillinen, viiniä vähemmän ja mieluummin olutta.
Tai tarkka siihen asti kun vieraat olivat lähteneet ja muu perhe päätynyt nukkumaan. Enköhän viime joulunakin pari lasillista sen jälkeen kumonnut. Ja aamulla muiden vielä nukkuessa.
Inhoan itseäni kun muistan noita. Mutta mennyttä ei saa pois, ja enää ei noin käy.
Niin joo, taukoni pidin tänäkin vuonna, tarvitsin etäisyyttä tönivistä ihmisistä. Ensimmäisellä kerralla kahvia, jälkimmäisellä reissun lopuksi vihreää teetää. Toimi ihan hyvin.
Eilisen havainto: miehen nauttima alkoholin määrä on hämmästyttänyt pari kertaa. Eilen kiskaisi tunnissa puoli pulloa viiniä, ja lisäksi joi illan mittaan tölkillisen tai kaksi. Jotenkin se tuntuu paljolta nyt kun ei enää itse juo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti