Muu perhe nukkuu vielä.
Olen aina pitänyt joulupäivän aamusta. Hetkestä, jolloin ei tapahdu mitään, hössötys on jäänyt taakse ja olo on raukea. Erityisiä krapuloita ei minulla ole jouluina juuri ollut, kun olen silloin yrittänyt olla erityisen tarkka juomisestani. Melkoisen varma kuitenkin olen, että viime jouluna tähän aikaan olin juonut tölkillisen tai lasillisen, ihan vain siitä ilosta että sitä oli.
Meillä on aina sukulaisia jouluna, joskin kokoonpano vaihtelee vuodesta toiseen. Etukäteen ohimennen pohdin, että noteeraako joku juomattomuuteni, mutta ei siihen kukaan huomiota kiinnittänyt.
Ikäväkseni tein huomioita muiden juomisista ja humaltumisista. Sen, että reilu kolmekymppinen piti hyvin huolta lasinsa sisällöstä ja kävi hakemassa keittiöstä täydennystä aika tiuhaan tahtiin. Sen, että humaltuneiden keskustelu on oikeastaan aika rasittavaa kuunneltavaa, kun aihe "juuttuu". Yhdessä kohtaa kävin viemässä koirat pitkälle kävelylle, kotiinpalatessani pääkeskustelun aihe oli edelleen sama kuin lähtiessä. Esikoiselta kyselin, että onko ne jauhaneet tuota samaa asiaa koko ajan, esikoinen naureskeli että joo.
Kylmäsi.
Sanoin esikoiselle ääneenkin, että kamalaa, olenko minäkin ollut noin rasittava silloin kun olen juonut.
Mutta pääosin oli asiat hyvin, ruoka hyvää, lautapelaaminen mukavaa, joulukuusi kaunis, kynttilät lämpimiä.
Pakko myöntää, että päivän / illan mukavin hetki oli kun vieraat olivat poistuneet ja istuttiin lasten kanssa rauhassa keittiössä juttelemassa niitä näitä, tulevasta ja menneestä, omista toiveista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti