Tänään on näemmä Ahdistussunnuntai. Semmoinen, jota joskus pakenin oluen ääreen jonnekin piiloon, muka asioille (olipa kätevää, kun sunnuntaista tuli shoppailupäivä, sai sen varjolla käytyä yksikseen sunnuntaina "kaupungilla").
Miksi? En tiedä. En tunnista, mistä tämä ahdistus tulee, ei juuri nyt ole tapahtunut mitään erikoista. Töihin paluu viime viikolla, ja työt kaatuvat päälle, ihan niin kuin ennenkin. Hesarissa oli viime viikolla juttu pitkien työpäivien ja alkoholismin kytkeytymisestä toisiinsa (pistin linkinkin tuonne vasempaan reunaan). Harrastuspuolella paineita, opintojen osalta pitäisi päättää syksyn ohjelmasta. Ehkä se on tätä, tuntuu että minulta odotetaan liikaa (tai no, odotan itse, vaadin itse, mutta en ainoastaan itse).
"Pääsin" seuraamaan juomistakin. Poikkeuksellinen tapahtuma: pari miehen vanhaa tuttavaa kävi meillä mökillä. Poikkeuksellinen sikäli, että ei ollut heitä pitkään aikaan nähnyt, ja minäkin lähinnä ohimennen jossain juhlissa. Minulle olivat sen verran vieraita, ettei juomattomuuteni herättänyt mitään ihmettelyä, ja tietysti saunoivatkin miehet keskenään.
Erityinen poikkeuksellisuus tilanteessa oli se tietynlainen humalahakuisuus, mieheni joi muutaman viskipaukun ja useamman oluen, vieraat sitten vielä enemmän.
Kummallinen kokemus seurata ihmisten humaltumista itse täysin kirkkain aistein. Humalaa en tuossa(kaan) tilanteessa itselleni kaivannut, ja savunhajuinen viski nenäänkin tuntui epämiellyttävältä, vaikka muistan siitä joskus (muka) pitäneeni. Voihan se ahdistus tuohonkin tapahtumaan liittyä, epämääräiset tuntemukset omista juomisista, morkkis, kolkuttelevat pintaan nousua?
Aamulla (minullakin) lievästi paha olo, aavistuksenomainen päänsärky. Krapulaoireet ilman viinaa?!!
Hammasta särkee. Sekin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti