Olen tainnut joskus aiemminkin pohtia juomisestani sitä, että kai se oli jonkinlainen hätähuuto sekin. Kehno, mutta kuitenkin.
Ehkä sellainen, että yritin kuitenkin saada huomiota huonolle ololleni. Että joku pysähtyisi, tarttuisi kiinni ja kysyisi mikä ihme minulla on hätänä.
Huono suunnitelma sikäli, että alkoholi itsessään aiheutti ison osan sitä pahaa oloani. Itseään ruokkiva kierre, joka oli kierteeksi helpompi havaita sen jälkeen kun alkoholismista lukiessani opin, että alkoholi aiheuttaa masennusta.
Kyllä minulla vieläkin tuo "seis maailma, tahdon ulos" -olo tulee, viimeksi viikonloppuna kun tuntui, että joka asiasta pitäisi päättää jotain ja hoitaa jotain, niin töissä kuin perhe-elämässä ja vapaa-aikana. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ymmärrän että sille tilanteelle voi ja pitää tehdä jotain muuta kuin tarttua tölkkiin.
Yksi asia kerrallaan on hyvä metodi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti