Jonkinasteinen levottomuus jatkuu, eli se että pohdiskelen toistuvasti tätä alkoholismi-asiaa. Pohdin tavalla ja määrällä, joka vastaa varmaankin viimekeväistä raitistumisen alkuaikaa.
Tuo mietityttäminen mietityttää :-). Puoli vuotta taisi olla joku kriisipaikka, ja sen korvillahan tässä ollaan. Toisaalta tuntuu, että ehkä kyse on siitä, että nyt alkaa arki olla samassa jamassa kuin keväällä, jolloin noita raittiusviikkoja alkoi kertyä. Loppukevät ja alkukesä olivat jo erilaisia: opinnot jäivät taka-alalle, töissä oli hiljaisempaa, parissa jaksossa lomaa ja työmatkoja, sitten kesämökkiasiat ja "oikea" loma työllistivät ja pitivät ajatukset muissa asioissa.
Lomaltapaluun jälkeen työasiat punkevat päälle, harrastuspuolella on pienimuotoinen katastrofi, yksi opiskeluprojekti pitäisi saattaa päätökseen ja parista muusta kurssista niinikään, ja sitten päättää mitä tekee ensi vuoden aikana opintojen osalta (viikko aikaa, tosin kurssit taitavat olla jo alkaneita, en ole edes uskaltanut katsoa).
Tänään mies otti ruokajuomaksi viiniä, joka on ollut kaapissa varmaankin sen puoli vuotta. Rieslingiä, josta silloin joskus pidin oikeastikin. "Joutui" juomaan sen koko pullon yksin, tosin varmisti että sinä et kai ota. En voi kieltää, etteikö tuossa tilanteessa olisi käynyt joku haikeus mielessä. Tosin - nyt kun mietin - olin päättänyt tehdä erikoishyvää ruokaa niin kuin "silloin joskus", siis sellaista jota tehdessä kuluisi viiniä ja jota syödessä kuluisi. Mietin jopa eilen aineksia hankkiessani, että pitäisikö hauduttaa viinissä mutta päädyin, että en viitsi rahdata sitä viiniä. Nyt kun mietin, niin selviä juomisen petaamisen merkkejähän tuossa oli - onneksi en sortunut.
Joku merkki tuossa yllä on kai sekin, että pistin tuon joutui lainausmerkkeihin. En editoi sitä pois, vaikka mieli tekisi - se kuitenkin oli näemmä minun ensimmäinen ajatukseni tuosta.
Selvästikin tätä asiaa on syytä työstää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti