Keväällä kuuntelin koiria lenkittäessä jonkin aikaa Ylen podcasteja (kyllästyin kun niiden siirtäminen kuunneltavaksi oli aika työlästä, tai sitten en vain osannut). Yhdessä ohjelmassa - en muista nimeä - oli haastateltavana joku mies - en muista nimeä, pitäisi, suunnilleen saman ikäinen kuin minä, ja pyöri osin samoissa opiskelijaympyröissä.
Miehellä oli mennyt aika lujaa noiden vuosien jälkeen (sekä taloudellisesti että alkoholin parissa). Jonkinlaisessa hoidossakin hän ilmeisesti oli ollut (se ei tullut esille, tai sitten en muista - se ei kuitenkaan ole olennaista). Tuon lopettamisen tukena hän on käynyt ahkerasti tukiryhmässä (viikottain, ainakin) - ohjelmasta ei selvinnyt, oliko tukiryhmä AA vai kenties joku A-killan juttu tai jopa joku yksityinen (onko sellaisia?).
Se, mikä ohjelmasta jäi kuitenkin mieltä pohdituttamaan oli herran elämän keskeisten asioiden tärkeysjärjestys. Asiaa kysyttäessä hän kertoi, että oli edellisessä haastattelussa vastannut tukiryhmä, perhe ja työ. Vaimo oli tätä kommentoinut kotona, ja sanonut että ei hänen tarvitse huijata. Niinpä hän vastasi nyt, että tukiryhmä, työ ja kolmanneksi perhe.
Tuo tukiryhmä yllätti. Minä olen osallistunut vain virtuaaliseen tukiryhmään, ajoittain useinkin. Monet tarinat ovat olleet minulle tärkeitä kun olen etsinyt tietä pois alkoholin pauloista, mutta ei minulle silti tuo virtuaaliyhteisö tulisi mieleen pohtiessani elämäni tärkeitä tekijöitä. Tässä tapauksessa tuo tukiryhmä oli varmaankin saanut ystävien roolin - taisi olla niin, että hän oli pyörinyt siinä jo useita vuosia, ja varmasti raitis keskustelu elämän perusasioista ystävien kesken muuttuu vähitellen hyvin tärkeäksi. Siinä ryhmässä voi analysoida elämäänsä eri tavalla kuin asianosaisten - perheen - kanssa. Eli tavallaan luulen ymmärtäväni tuon tärkeyden. Tavallaan.
Onneksi en ole julkkis, eikä minulta tuollaista kysytä. Perhe ja työ, ne minun olisi helppo sanoa, tuossa järjestyksessä. Asiaa pohdittuani olen varma, että rehellisesti järjestys olisi vieläpä tuo - olen nimittäin sitä joutunut pohtimaan, kun tuo haastattelu jäi hiertämään mieltä. Ehkä jopa niin, että tuo järjestys on vahvistunut raitistumisen jälkeen.
En tiedä mitä vastaan siinä vaiheessa kun lapset ovat lentäneet pesästä ja ydinperhe pienenee minuun ja mieheeni. Voi olla, että järjestys muuttuu, tai rinnalle/ohi tulee lasten perheet. Kolmas tärkeä asia onkin sitten vaikea. Mietin mökkeilyä ja luontoa, retkeilyä (lasken koirat tietyllä tavalla perheeseen kuuluviksi), tiettyjä ystäviä, muuta sukua, opiskelua, kotia, terveyttä... Ja pakkohan se on myöntää, että nettiinkin minulla on riippuvuus, ja siinä mielessä se kai pitäisi nostaa kärkeen vaikkei järin hohdokas "top-3"-listaan kuuluja ole (vielä vähemmän hohdokas kuin tukiryhmä...).
Kuten sanottu, onneksi en ole julkkis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti