Pohdin erinäisistä syistä sitä, miksi alkoholin nauttimattomuus julkisissa tilanteissa "pelottaa" tällaisia alkoholiongelmaisia kuten minua, ja näemmä hyvin monia muita.
Erilaisuuden pelkoa ja "huomion herättämistä" pohdiskelin muistaakseni jossain aiemmassa raitistumisen vaiheessa. Kuulostaa nyt minusta(kin) tekosyyltä. Miten sitä on muka helpompi juoda jopa liikaa muiden seurassa ja siten nolata itsensä, kuin jättää juomatta? Onko se pohjimmiltaan sitä pelkoa, että paljastuu alkoholistiksi, henkilöksi joka ei kykene hallitsemaan alkoholin käyttöään, siis oikeastaan luuseriksi. Ja onko tuo leimautumisen pelko kuitenkin vain ihmisessä itsessään, luulee että leimautuu ja että se leima on nolo?
Tunnen sekä työ- että vapaa-aikaympyröissä ihmisiä, jotka eivät alkoholia juo. Jotkut ovat olleet ottamatta "aina" (olen tuntenut nuoresta asti), eli todennäköisesti heillä ei ainakaan pitkää juomishistoriaa ole taustalla. Toki heillä saattaa olla ymmärrys potentiaalisesta alkoholismista, joka on ollut päätöksen taustalla - en tiedä. Niistä absolutisteista, joita olen vasta keski-iässä tavannut, en tiedä taustoja, mutta enpä muista että se olisi ikinä kiinnostanutkaan. Vaikka jostakusta kuulisin, että piti lopettaa liikakäytön takia, niin ei kyllä ensimmäisenä eikä toisenakaan ajatuksena tulisi mieleen, että onpa huono ihminen kun ei alkoholin käyttöään hallitse. Ei edes silloin, kun itse join. Hallintaahan sekin oikeastaan on - ja fiksumpaa - että osaa olla juomatta. Hassua, että itsen kohdalla tuollainen "luuserius"-ajatus kummittelee taustalla.
Matalalla profiililla edelleen etenen, enhän minä yleensä vieraille kerro muistakaan sairauksistani. Sitäpaitsi asia tuskin oikeasti ketään kiinnostaa, itseäni vain. Ehkä tämä oman ajattelun harha on kuitenkin hyvä tiedostaa, varmuuden varalle. Voi auttaa jossain tilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti