Sivut

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kohtaamisia bussipysäkillä, osa 2

Istuskelen kotibussipysäkillä. "Suurkaupungissakin" tulevat vuosien mittaan lähitalojen kasvot tutuiksi, vaikkei heistä muuta tiedä kuin ne kasvot. Ja julkisen humalassaolon tiheyden.

Katua ylittää ja kohti kävelee tuttu hahmo. Vanha nainen, hento, kävelee kumarassa kepin kanssa, ei mielestäni kuulu kategoriaan "säännölliset juojat". Säätilaankin nähden pukeutunut vähän turhankin lämpimästi, mutta siististi, takkikin taitaa olla silitetty. Istahtaa viereen ja tuo mukanaan voimakkaan alkoholin hajun, ei ole kuitenkaan silminnähden humalassa. Herranen aika, haisinko minäkin noin selvästi? Vaihdetaan muutama sana, hengähdettyään hetken nousee jatkamaan matkaa.

Tien toiselta puolen huikkaa hänelle toinen tuttu hahmo, se viisikymppinen mies joka on "aina" tuiterissa. En näe häntä ikinä muuten kuin tuossa tilassa, iloisena ja nauravana, kaikkia tervehtivänä, parhaimmillaan kertoo jopa hauskoja juttuja. Positiivisuuden perikuva. Luulen, että en ole häntä ikinä nähnyt pahantuulisena. Onko olemassa ihmisryhmä, joka pystyy olemaan hyväntuulinen juoppo koko ajan, vai onko hänelläkin huonot hetkensä ja masennuksensa?

Alkoholismilla on monet kasvot.

2 kommenttia:

  1. Hei Metsätähti!
    Hyvin sinulle on jo käynyt ja käy vastakin, olen siitä ihan varma.

    Lueskelin blogisi alkukuukauden ja sieltä täältä muualtakin. Osaat tutkiskella ajatuksiasi, huomaat etukäteen vaaralliset kuopat, osaat varoa niitä, mutta silti koko energiasi ei näytä valuvan juomisen varomiseen. Olet edempänä kuin minä. Mutta perästä tullaan!

    Toivotan sinulle oikein hyvää kesän jatkoa, antoisia, valoisia päiviä ja iltoja! Ja hyviä, syviä unia!
    Terveisin Telle

    VastaaPoista
  2. Huomasin sattumalta että kommenttejakin oli tullut, meinasi mennä ihan ohi silmien!

    Kiitoksia ystävällisistä sanoista, kyllä minustakin tuntuu että olen tosi onnekas, loppujen lopuksi. Juomisen aiheuttaman pahan olon syövereissä ei oikeastaan enää ymmärtänyt, että toisinkin voisi olla.

    Hyvää jatkoa sinullekin, ja uteliaisuutta oman itsen etsintään! Ja unet, ihanaa - vaikka joskus valvottaa, niin eipä valvota se että miettii onko sydänkohtaus tulossa kun jyskyttää niin kovasti ja painaa rintaa, eikä hikoiluta muu kuin helle...

    VastaaPoista