Sivut

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Juoppo juopon tunnistaa

Bussipysäkillä, puolen päivän maissa, "kaukana" kotoa.

Nojailen katoksen reunaan, ajatuksissa niitä näitä. Penkillä istuu arviolta kolmekymppinen mies, nauttii oluesta. Hän aloittaa keskustelun, pohtii säätä. Puidaan sitä yhdessä, eri näkökulmista.

Sitten hän pääsee asiaan. Putki jäänyt päälle juhannuksesta, pitäisi löytyä katkopaikka. Tyttöystäväkin heitti ulos, vaikka hän oli tyttöystävää (raitis ihminen) tukenut vaikeina hetkinä. Eikä hän mennyt takaisin, vaikka tyttöystävä vartin päästä soittikin ja kehotti tulemaan sohvalle. Erityisesti harmitti, ettei tyttöystävältä herunut mitään katkaisua helpottavia pillereitä (kuulemma päihdehuollon ammattilainen, ei vain häntä osaa auttaa), eikä katkopaikkaa. Katkolle hakeutuminen pitäisi aloittaa terveyskeskuksesta, ja sinne saa ajan vasta keskiviikkona. "On kai niin paljon avuntarvitsijoita", hän pohtii.

Mietin, kerronko. Sanonko. Kerroin. Sanoin, että minäkin join, mutta oli pakko lopettaa. Ensimmäinen kysymys sai minut hämilleen: "montako vuotta". (En minä tiedä, liian monta.) Seuraavaan oli helpompi vastata: joinko joka päivä. Lopussa kyllä, sanoin. (Ehkä joku päivä unohtui välistä, mutta se oli varmaankin pakon sanelema vahinko.)

Vähän yritin olla rohkaiseva, mutta aika tyhjäksi ne puheet jäävät. Kerroin, että näin minun on parempi (mikä yllätys!). Tajusin, että ei minulla ole mitään oikeaa tietoa tuollaiseen tilanteeseen: onko tässä kaupungissa joku paikka, johon pääsee heti katkolle, tai edes 24h juomattomuuden jälkeen? Sanoin toki, että lopettaminen on aloitettava itse, ei tyttöystävä voi toisen puolesta lopettaa. Niin kuin hän ei sitä olisi tiennyt, periaatteessa.

Bussi tuli, nousin siihen. Mies ja kaljatölkkinsä jäivät pysäkille. Loiventamaan, sillä keinolla kuulemma voi itse lopettaa, ottaa vain vähän joka päivä.

Jäi harmittamaan, en oikein tiedä mikä. Melko siistin oloinen juoppo. Sitä toivoo, että osaisi sanoa ne taikasanat, joita kukaan muu ei ole osannut sanoa, ne jotka saisivat aikaan sen kuuluisan raittiusnaksahduksen. Tai olisi edes niin, että olisin osannut katkon suhteen antaa oikeita neuvoja. Tai muistanut kysyä, käyttääkö nettiä ja kehottaa netin tukipalveluihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti