Retkahdusuni

Touhukas päivä.

Nyt illalla mietin viime yön unta: unta, että olin retkahtanut, juonut ravintolassa useamman oluen. Unessa ne ihmiset olivat minulle tuttuja, mutta tosielämässä vieraita. Vieläpä ihmisiä, joiden seuraan hyvin epätodennäköisesti hakeutuisin. Tällä iällä ja elämänkatsomuksella tuskin retkahtaisin kikattavien, meikattujen nuorten naisten - tai suoremmin sanottuna, pissisten - seurassa.

Unessa olin kovin pettynyt, ja pohdin että mitä nyt tapahtuu. Että pitääkö minun jatkaa nyt juomista. Ja ennen kaikkea, että on se ikävää kun pitää taas selvien viikkojen laskeminen aloittaa alusta. Vähän omituisia ajatuksia, kyllä minä mielestäni olen raittiina ihan muista syistä kuin siitä, että tuossa sivussa tikittävän raittiuslaskurin numero jatkuvasti kasvaisi.

Mitähän minä unessa , alitajunnassani, yritin itselleni sanoa? Muistuttaa siitä itsensä hukkaamisesta (kun noin erilaiseen seuraan olin itseni kanssa päätynyt), joka tapahtui alkoholin käytön seurauksena? Vai siitä, että vaikka en enää taida kulkea äkkijyrkän reunalla, en kuitenkaan ole vielä kavunnut vakaasti tasaiselle pinnalle?

Ehkä pitää noita retkahdusohjeita lukea uudelleen, olisivat kyllä seuraavaksi linkkienkäsittelylistallakin, mutta olen lykännyt asiaa kun ovat niin pitkiä. Ehkä tässä auvoisassakin vaiheessa olisi syytä säilyittää kirkkaana muistissa, mitä olen tekemässä ja miksi. Tätähän minä haluan, juuri tätä.