Lapset ja loma

Jossakin viikonlopun lehdistä oli artikkeli trendistä pitää lapset päivähoidossa aikuisten lomien ajan, kun aikuisetkin tarvitsevat lomaa.

En ymmärrä. Surullista. Meillä lapset ovat menneet hoitoon vuoden ikäisinä, enkä ole niitä "vain äiti osaa hoitaa lapsensa tasapainoisesti ja oikea paikka on kotona" -tyyppejä, mutta tuo menee minusta vähän yli. Onneksi "ymmärsin" alkoholisoitua vasta kun lapset olivat isompia, teini-iässä tai sen kynnyksellä ("onneksi" on tosin tässä yhteydessä vähän outo ilmaus, parempi olisi ollut jättää koko alkoholi jo ajat sitten, mutta edelleen uskon että vahingot pysyivät vielä melko rajallisina).

Miltä nämä aikuiset haluavat lomaa, ja mille? Eihän uhmaikäinen aina helppo ole, mutta kyllä se yhdessä tekeminen on lomaa. Ei mekään suuria tehty, silloin ei ollut autoa eikä ulkomailla alvariinsa rampattu, edes joka kesä. Meillä on tietysti se onni, että asutaan kerrostalossa, jossa naapurustosta löytyi samanikäisiä kavereita sekä lapsille että vanhemmille, ihmisiä joita vieläkin sanon ystäviksi. Lomia pidettiin miehen kanssa peräkkäin pitkään, ja nykyään tuntuu luksukselta olla pari viikkoa yhtä aikaa.

Tuskinpa - toivottavasti - nämä kaikki "lomaa" kaipaavat vanhemmat eivät kaipaa sitä juomisharrastukselle. Toki on remontteja ja muuta, mutta kyllä meillä lapset "osallistuivat" remonttiin, valokuviakin on kun irrottavat alle metrin mittaisena tapettia seinästä tai pohjamaalaavat seinää nakuna.

Olisiko tuo juomisharrastuksen lisääntyminen lasten kasvaessa liittynyt siihen, että osasivat ja halusivat tehdä jo asioita itse, enkä heti osannut hallita "itsenäistä" minääni? Keittiöpsykologiaa? Ajattelevatko nämä loman kaipaajat samoin kuin minä vielä alkuvuodesta, kun livahdin töiden jälkeen jonnekin juomaan tuopillisen, ja sitten salaa kotona pari lisää - tuolloin olin yksin ja "vailla kenenkään vaatimuksia"?

Tuo "vailla vaatimuksia" on tavallaan aika petollinen ajatus. Ihmisten perustarve lienee tarpeelliseksi itsensä tunteminen. Tarpeellinen myös muille kuin itselleen, mutta myös itselleen. Tasapainossa: toisessa ääripäässä mennään ylenpalttiseen kiltteyteen ja itsensä kieltämiseen, jälkimmäisessä taas puhtaaseen itsekkyyteen, joka voi ilmetä vaikkapa juomisena, ja pidemmän päälle myös tarpeettomuuden tunteena ja siihen liittyvänä noidankehänä.

Päivän agenda: olla sopivasti tarpeellinen.