Tuli sattumoisin tänään vielä mieleen tuo kohtaaminen bussipysäkillä ja erityisesti se, että ääneen sanoin että oli pakko lopettaa juominen - se oli muuten ensimmäinen kerta, kun sen puhumalla julki toin. Ventovieraalle.
Joskus perustin fb:hen Alter Egon, nimimerkin, jolla pelasin paria Zyngan peliä. Farmvilleä tai Mafia Warsia tms pelanneet varmaankin tunnistavat sen, että noissa peleissä olennaista on laaja kaveripiiri, joka lähettelee toisilleen kaikenlaista roinaa. En halunnut oikeaa minääni moisille tekokavereille uhrata, joten siis pelasin jonkin aikaa tuolla "salanimellä", jonka tuuppasin useammallekin "add me" -palstalle.
Muutamaan ihan mukavaan tyyppiin törmäsin tuossa yhteydessä, ja kun huomasin että en ole pitkään aikaan ko peleihin koskenut (niihin kyllästyy, pelissä alkoi olla yhä tärkeämpää tuo roinan lähettely ja keräily, joka taas minusta oli tylsää), ajattelin että käyn sulkemassa tunnuksen & ennen sitä lähetän tuon roinan jollekulle, joka vielä pelaa.
Uutisvirrassa silmään pisti erään amerikkalaisen kommentti, jossa hän kertoi olleensa muistaakseni 25 viikkoa raittiina, ja että aika oli tuntunut kovin pitkältä. Hän esiintyi oikealla nimellään, ja kommentteja oli usealtakin ko henkilön ilmeisesti paremmin tuntevalta. Joku sitten kysyi suoraan että miksi, oliko taustalla sairaus tai muu, pitääkö huolestua. Hän vastasi, että ei, juominen alkoi vain mennä käsistä ja oli parempi lopettaa. Joku päätöstä sitten kehuskelikin, ja naljaili toiselle että tämänkin pitäisi.
Tuo ei kyllä minulta luonnistuisi, fb:ssä tunnustaminen siis. Eihän hän itseään alkoholistiksi sanonut, sanoi vain että alkoi mennä käsistä. Mutta kun mietin tuota bussipysäkkiepisodia, totesin että jotain vapauttavaa tuollaisessa tunnustamisessa on. Ja olen minä sitä sen verran miettinyt, että tiedän kyllä ne läheiset ihmiset, joille voin kertoa päätökseni kaikki taustat, jos asia edes ikinä tulee puheeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti