Jotenkin nämä lähipäivien uutiset ovat synkeitä. Alkoholilla ja päihteillä on osuutta - muodossa tai toisessa - niin moneen ennenaikaiseen kuolemaan.
Aamusella olin jonottamassa terveyskeskuksessa lapsen kanssa lääkärille. Silmään pisti useitakin päihdevalistusmainoksia, ja olin yllättynyt: niissä oli ihan fiksu ja positiivinen ote. Kysymysten muodossa haastettiin ihminen ajattelemaan itse, ja sivulauseessa todettiin, että päihdeneuvontaakin saa. Painavan lastin kanssa sieltä kuitenkin lähdettiin: lähete jatkotutkimuksiin muualle. Sydämessäni pelko pyristeli lähemmäksi pintaa, ja on tässä päivän mittaan itsepintaisesti muistutellut itsestään. Yritän vastata, että pelkäämällä eivät asiat ratkea eivätkä muutu, nyt pitää vain odottaa. Todennäköisestihän pelkään turhaan.
Töihin piti tulla pariksi päiväksi, mutta se oli sovittukin jo aiemmin. Turhaa säätämistä asioiden kanssa, mutta sellaistahan se on - kaikkia eivät tehdyt ratkaisut tyydytä.
Harrastuspuolelta tuli kasvoille märkä rätti, ihmeellinen reaktio ja haukut - perusteettomat, tietenkin :-) - yllättävältä taholta. Ymmärrän, että ihmiset turhautuva kun joku "oma juttu" ei suju juuri niin kuin ajattelee, mutta eikö sentään pitäisi käyttää hitunen harkintaa miettiessään kenet haukkuu, eli ei nyt haukkuisi ainakaan sitä, joka ei asialle olisi edes mitään voinut. Onkohan naisellinen ominaisuus, että perusteeton ja väärään henkilöön kohdistuva kritiikkikin tuntuu pahalta? Tai ainakin pitää työskennellä, että pääsee sen yli. Toistaiseksi olen pidättäytynyt vastahyökkäyksestä, sitäpaitsi tässä mielentilassa en muutenkaan jaksaisi.
Mitäs tästä päivästä voisi oppia? Se, mitä minun sisälläni tapahtuu, tapahtuu minun sisälläni. Aurinko paistaa, ihmiset elävät ja kuolevat, pelkäävät ja rakastavat, itkevät ja nauravat. Minun vallassani ei ole noita muita muuttaa. Ehkä on parempi että nämä tulevat nyt kaikki kerralla, onpa sitten hoidettu ja edessä voi olla taas kivempia päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti