Oli töissä taas "sellainen" päivä, sen seitsemän solmua joita piti selvitellä, ongelmia jotka odottavat ratkaisua. Ja jos ei työasioissa olisi tarpeeksi, niin sähköpostiin tulvi varmuuden vuoksi yhdistysasioita (olen pj; hallitusten jäsenten välille on syntynyt skismaa) ja opiskeluasioita (yhteinen projekti ei etene siihen malliin kuin pitäisi). Töistä lähtiessä kulku käy "laadukkaan olutravintolan" ohitse - hetken mielessä kävi ajatus että josko kävisi yhdellä purkamassa ja erittelemässä noita ajatuksia ja pistämässä ratkaisut pinoon. Ja onneksi saman tien tuli ajatus "no ei tietenkään!". Nyt kotona.
Kai nämä ongelmat selvinkin päin ratkeavat. Välillä tuntuu, että kai sitä pitäisi oppia sanomaan ei, pakkoko juuri minun on näitä kaikkia setviä.
Tämä se kai minun ongelmani on, tai yksi niistä. Alkoholin kanssa on ollut helpompi kantaa muidenkin murheet (mikä kaunis tekosyy!). Nyt, vieroitusoireiden vielä pahimmin jyllätessä, tuntuu että on täysin tehoton ja saamaton tarttumaan yhtään mihinkään aivotyötä vaativaan.
Niinpä teen itseni kanssa nyt tälle illalle sopimuksen. Älä hoida kaikkia murheita. Hoida kaksi. Selvänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti