Luin viikon takaisen aloituskirjoitukseni. Tuntuu oikeastaan ihmeelliseltä, miten iso muutos on tapahtunut. Kaupassa käynti oli tänään kuin mikä tahansa käynti, en kiinnittänyt koko oluthyllyyn mitään huomiota (asiaa saattoi auttaa se, että sattumoisin törmäsin kaupassa yhteen tuttuun ja tuli höpötettyä tuon oluthyllyn ohi kassajonoon). Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että sisikunnassani asuu Aito Alkoholisti.
Aiemmin tänään kävin lukemassa Katja Kuusiston artikkelin spontaanista toipumisesta & osan väitöskirjaakin. Spontaanilla toipumisella tarkoitetaan alkoholikierteen katkaisemista ilman professionaalista hoitoa - siis esim. A-klinikkaa, AA:ta tms. Kyseessä on monimutkainen asia, mutta ko tutkimuksen havaintojen mukaan huomattava enemmistö ihmisistä pääsee irti alkoholista ilman virallista hoito-ohjelmaa. Tähän vaikuttaa monikin asia, eikä vähiten se, minkälainen alkoholismi itse kullakin on, siis toipujalla.
Tuo antoi vähän rohkeutta. Aiemmin kommentoin, että AA ei oikein vaikuta minun jutultani, ja ylipäänsä pelkään lääkärissä käyntiä. Olen miettinyt, että yritänkö nyt mahdottomia itsekseni, olenko ihan hölmö. Noista artikkeleista sain käsityksen, että en välttämättä ole ihan metsässä - saatanhan minäkin onnistua, jos kerran joku muukin on.
En tarkoita mitenkään väheksyä AA:ta tai muita hoitokeinoja: niistä on selvästi ollut ratkaiseva apu todella monelle ihmiselle. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, joten sallittakoon myös erilaiset yritykset ja keinot. Lopputulos lienee tärkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti