Tämä on taas tämmöinen "pakko kirjoittaa joku havainto" -kirjoitus. Tämä päivä kulunut harrastuksissa aamuvarhaisesta asti. Kotiuduin vasta kuuden maissa, saldona väsynyt mutta hyvä mieli. Pakollinen alkoholiajatus oli kai se, että ohi mennen muistin aiemman vastaavan tilanteen, jossa olin hyvin krapulaisena, ja päivä piti sinnitellä läpi. Enpä tullut kaivanneeksi tuota(kaan) tunnetta - juomatonta viinaa ei kukaan ole tainnut katua.
Kävin plinkissä lukemassa alkoholistien läheisten tarinoita. Ne, jos mitkä havahduttavat tissuttelijan. Yksi kysymys mietitytti, vastasinkin siihen. Kirjoittajan puoliso tuntui olevan kovin lähellä sitä tilannetta, josta minulla homma lähti vähitellen lapasesta. On niin vaikea sanoa, milloin pitäisi reagoida kun toisen juominen huolestuttaa. Etäältä on helppo sanoa, että ota puheeksi, parempi aikaisemmin kuin myöhään. Pullonkallistelijan näkökulmasta katsovana en osaa itse edes sanoa, mikä olisi auttanut painamaan jarrua vielä aikaisemmin (en oikein osaa itsekään sanoa, milloin siirryin suurkuluttajaksi ja lopulta alkoholistiksi; jälkimmäistä ehkä pari vuotta, josta tosi kaltevalla pinnalla raittiutta edeltäneet muutamat kuukaudet, ja loput pari kuukautta ihan tipahtamisvaarassa). Alkoholistit ovat erilaisia, läheiset ovat erilaisia: mutta jotenkinhan se huoli pitäisi saada sanottua. Saattaa auttaa, tai sitten ei.
Perusoireet vieroitukseni/toipumiseni tässä vaiheessa? Väsymys: joo, mutta se taisi tulla toiminnantäyteisestä päivästä. Ärtymys: hivenen, mutta siinä tilanteessa olisin todennäköisesti ärtynyt vaikken ikinä olisi alkoholia maistanut. Lyhytjänteisyys: ei. Saamattomuus: kyllä osin; vieläkin mielen pohjalla kummittelee pari opiskelujuttua, joihin en yksinkertaisesti saa tartuttua, ja se harmittaa ja stressaa. Kumpikin jäi juomisen takia vähän hunningolle, ja tuntuu että niihin on erityisen vaikea tarttua. Pitäisi kuitenkin tuokin peikko saada taltutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti