Viikko sitten maanantaiaamuna taisin kiskaista työviikon alun kunniaksi pullollisen siideriä. Ainakin monena maanantaina olen niin tehnyt, ja tiistainakin. Ja muinakin aamuina. Yleensä en, mutta liian usein joka tapauksessa - jokainen kerta on ollut liikaa. Tämä aamu käyntiin parilla kahvikupillisella, ja huomaan että se on ihan yhtä hyvä. Aamupullo on kai ollut enemmän edellisillan aiheuttamien tekojen aavistuksenomaisen huonon olon seurausta, varmuuden vuoksi.
Yöllä heräsin päänsärkyyn. Minä, joka saan todella harvoin krapuluan (eikä kyse ole siitä, että olisin ryypännyt niin tiheästi että krapula ei ehtisi tulla - suurimman osan yli 40-vuotista elämääni olen sentään juonut kuten "normaali" juomisensa hallitseva ihminen. Voihan se olla mitä vaan, mutta kieltämättä tuli taas mieleen että yksi vaihe vieroitusoireita. Juuri nyt yritän olla näistä kaikista ikävistä oireista "kiitollinen" ja yrittää muistaa ne aina - jospa nämä vaikeudet auttaisivat sillä hetkellä kun eniten tekee mieli sortua.
Alkoholismista toipuvia näytää kehottavan elävän päivän kerrallaan erossa addiktiostaan, ja asettavan tavoitteen aina siihen päivään. Hyvä niin: tänään en osta alkoholia. Piste.
Mutta ohjeista huolimatta asetan kuitenkin yhden loppuelämän tavoitteen tässä ohessa: alkoholipitoisen juoman salaa ostaminen ja piilottaminen ja salaa juominen on loppunut. Ikuisesti. Hamaan hautaan saakka. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti