Toinen raitis ja selvä lauantaiaamu. Eilen kehotin puolisoa tuomaan saunajuomat vain itselleen (ei ole juoppo, kolme niitä oluita taisi tulla). Ei sanonut vielä ääneen kysymystä, joka ehkä mielessä pyöri. En ota ainakaan vielä itsekään puheeksi, enkä ainakaan ääneen julistaa että se on kokonaan loppu. Itsensä huijaamista? Toki. Takaportin jättämistä? Varmaankin. Haluan kuitenkin olla ensin itseni kanssa selvillä (!) vesillä ennen kuin lähden kuuluttamaan asiaa yhtään minnekään.
Pakonomainen tarve vatvoa alkoholia on nyt poistunut, mistä olen ehkä vähän huolestunut. Tännekin kirjoittamiseen piti itsensä nyt pakottaa. Yritän pitää kuitenkin kirjoituspäätöksestäni kiinni. Virallista en apua ole hakemassa (a-klinikka, aa, antabus...), mutta ymmärrän että jostain omasta hoito-ohjelmasta pitää pitää kiinni, jotta päätös pitäisi.
Keskiarvojen mukaan minulla on elinvuosia jäljellä lähemmäs 40. Se, mitä niillä teen riippuu minusta - jos haluan tällaisen olon kuin nyt, on parempi pidättäytyä kokonaan. En oikein usko, että "kohtuukäyttämällä" en valuisi siis salajuopotteluun takaisin, tai että salajuopottelu ei muuttuisi julkijuopotteluksi noiden vuosikymmenien mittaan. Pysyvämpiä keinoja ja malleja itsensä hallintaan siis tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti