Tänään tulee ensimmäinen viikko täyteen tietoista alkoholin käyttämättömyyttä. Ensimmäinen viikko tähän muutamaan kuukauteen, jona aikana juomiseni oli muuttunut hallitsemattomaksi. Toki tätä päivää on vielä monta tuntia jäljellä, mutta tämän päivän riskit on jo ohitettu. Olen kotona, täältä en pysty lähtemään (kodin velvollisuudet ovat sentään minulle vielä vahvemmat), en hakemaan juotavaa. Hienoa. Tosin olen kyllä tietoisesti vältellyt vielä lähikauppaa lukuunottamatta viime perjantaita, jolloin oli pakko käydä (ja selvisin käynnistä).
Yön jäljiltä väsymys on kova, mutta se on hyvää väsymystä, vaikkakin surullista. Suru on kuitenkin empatiaa toisen puolesta, ei itsesääliä.
Tämä päivä on ollut sen verran hektinen, että mieliteon hetkeä ei ole ehtinyt tulla (siis alkoholiin, nukkumiseen kyllä). Keskittymiskyky on edelleen vähän hukassa, ärtymys on vähentynyt selvästi. Jostain syystä tulee kuitenkin toistuvasti mieleen englanninkielen sanat "Stay focused." Pelkään, että tällaisessa seesteisessä tilanteessa lipsahdusvaara on olemassa, ei muista että tähänkin tilaan pääseminen oli aika tuskan takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti