Toinen perjantai raittiina. Viime viikon pelko tuntuu olevan valovuosien päässä: onko siitä tosiaan vasta viikko? Olo on ihan hirveän paljon parempi, kummastuttaa miksen tätä ole aiemmin keksinyt. Siis sitä, että ilmankin alkoholia pärjää.
Eilen iski jonkinasteinen haikeus. Sain viestin hyvältä tuttavalta, joka asuu meren takana. Oli tulossa Suomeen, ja yhdessä erään toisen tuttavan kanssa kutsuivat "porukkaa" olutravintolaan. Eivät nuo ikinä ole mitään ryyppäämistapahtumia olleet, minullakin käynti on sujunut 2-3 tuopillisella. Vaan enpä juuri nyt uskalla. En ole vielä valmis selittelemään kivennäisvettä, enkä luota itseeni että siinä kivennäisvedessä pitäytyisin. Mutta haikeaa silti: olisi ollut tosi kiva nähdä ja kuulla kuulumisia.
Tälle illalle ohjelmaan jauhelihapihvien paistoa ja hampurilaisia. Jatkuva fyysisen tekemisen tarve on hivenen helpottanut, ei tarvitse löytää koko ajan jotain puuhaa vaan rauhallisemminkin osaa olla. Fyysiset oireet ovat tainneet helpottaa sen verran, että ei edes tee mieli alkoholia.
Tulevaisuus mietityttää, ja jatkossa varmaan yritän tässä synkässä yksinpuhelussani analysoida mennyttä, jotta osaan varautua tulevaisuuden houkutuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti