Tuli taas ajankohtaiseksi miettiä näitä tunnemyrskyjä. Eräs kollega on käyttäytynyt tavalla, jonka tulkitsen lähes selkäänpuukotukseksi, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mietin että olenko edes oikeassa työpaikassa.
Mietin (melko pitkään) mitä teen, ja päätin sitten "sivaltaa" takaisin. Saa nähdä, mitä tapahtuu.
Tunnekuohu on tietysti sikäli hallinnassa, että sen mitä sanoin, sanoin harkiten ja tietoisesti. Alkoholin vaikutuksen alaisena tulisi ylireagoitua, ja se olisi taas kääntynyt itseään vastaan.
Kai tämä töissäolo on vähän samaa kuin alkoholin houkutuksista erossa pysyminen: vaikeita kausia voi tulla, mutta tiellä on pysyttävä ja tähdättävä maaliin. Vähän ontto vertaus: tuntuu että juuri nyt alkoholista erossa pysyminen on monta kertaluokkaa helpompaa kuin irtisanoutumisilmoituksen allekirjoittamatta jättäminen.
Vaan eiköhän se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti