Kotona taas.
Käytiin hakemassa koirat hoitopaikasta, kovin olivat iloisia - mutta niin olimme me ihmisetkin. Nuoriso halusi mukaan hakureissulle, eivät malttaneet odottaa kotona.
Alkoholittoman matkan jälkeen on taas varmempi olo, vahvistui luottamus omaan haluun - ja kykyynkin - olla ilman alkoholia entisissä "juopottelutilanteissa". Jonkinlainen haikeus - "tuotakaan en voi enää maistaa" - toki käväisi mielesäs pariinkin otteeseen, mutta ehkä enemmänkin toteavana: "tuo ei ole minua varten". Kuten moni muukin on todennut, vähän niin kuin allergikolla. Joku asia vain ei ole minua varten. Hyviä alkoholittomia juomia on maailma pullollaan, ja muitakin herkkuja.
Koirien kanssa kävelin pitkän lenkin. Nautin auringosta, tuomien tuoksusta, linnunlaulusta. Vihreys on vahvistunut entisestään poissaolon aikana. Hyvä olla matkalla, hyvä tulla kotiin.
Alkava työviikko vähän alkaa jo painaa mieltä. Tein kuitenkin päätöksen, että tänään en lue yhtäkään työsähköpostia. Sen verran kurkistin, että mitä on huomenna kalenterissa - osaa laittaa oikeanlaiset vaatteet... Pitää keskittyä vahtimaan, ettei työ varasta enää enempää vapaa-aikaa, ja toisaalta panostaa omiin kivoihin asioihin, ennen kaikkea toipumiseen! Mutta tämänkin päivän pidän vielä vapaata enemmästä itseni parantamisesta ja keskityn kuuntelemaan luontoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti