Teen tällä viikolla lyhyitä työpäiviä, yritän kerätä voimia ja vähentää plussatuntien määrää.
Kertyneiden työtuntien vähentäminen ei onnistu, ellei lähde töistä johonkin tiettyyn juttuun. Menin leffaan, ennen viittä on halvemmat näytökset. En tiedä, mikä erikoispäivä tänään oli (joku jonossa mainosti, että joululahjaliput olisivat vanhenemassa): jonoa oli kuitenkin vaikka kuinka.
Aiemmassa elämässä olisin kääntynyt hermostuneena ovelta ja mennyt oluelle. Nyt jonotin. Jonotus taisi kestää 6 minuuttia, vähemmän kuin kaljalla käynti :-) Halvemmaksikin tuli kuin erikoisolut läheisessä olutravintolassa.
Alkoholin nauttijalla pinna taitaa kiristyä erityisesti tilanteissa, jotka voisi käyttää "hyödyllisemminkin" eli alkoholiin. Raitistujalla taas - no, muista syistä (vähän huono omatunto, sanailin puolisolle asiasta josta mielestäni olin puhunut parikin kertaa mutta hän oli näemmä unohtanut tai ohittanut, kuullut muttei kuunnellut). Muutenkin olin kotiin tultua vähän kuin p*seen ammuttu, kärttysin lopulta syyttömälle nuorisollekin, että haluan edes hetken olla omine ajatuksineni (ruoanlaiton jälkeen).
Kärttyilyn taustalla on ehkä pieni vastoinkäyminen tietyissä suunnitelmissa. Oikeasti tuo ei taida olla mikään olennainen ongelma, muutos suunnitelmaan varmaankin. Jostain syystä se vain nyt tuntuu niin isolta.
Retkahdusohjeista muistelen, että tuokin voisi olla jotain petaamisen tapaista, antaa kohtuuttoman suuri merkitys jollekin "kiusalle", ja käyttää sitä sitten myöhemmin muka oikeutuksena retkahdukseen, kun on niin raskasta.
Petaamista tai ei, pitää yrittää saada tämä tunnetila haltuun. Tuon kinastelun jäljet tuntuvat vielä sormenpäissäkin, enkä erityisemmin pidä kiukkuisuudenkaan olotilasta. Ehkä vähän pidempi lenkki koirien kanssa, omien ajatusten kera?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti