Vertaistukipalstalla eräs pohdiskeli alkoholin "juhlakäyttöä": sitä, että normi-ihminen käy yhdellä teatterin jälkeen, grillaa makkaraa ja juo olutta luontoretken jälkeen, futismatsin jälkeen pubiin. Absolutistin rooliksi jää "jeesustella känniääliöitä" ja korostaa selvin päin olon riemua.
Kaipaanko tuota? Miettimisen jälkeen: tapahtumana kyllä. Oluen maku saunan terassilla: se herättää positiivisia mielikuvia, pöhnä ei. Istuminen viinibaarissa tai pubissa parantamassa maailmaa porukalla: kivaa se on. Tai se itsekseen istuminen kahvilassa, omien ajatusten kanssa ja työkasaa purkaen: kyllä. Alkoholin vaikutusta taas en. En tiedä mikä minussa on vinksahtanut, mutta alkoholin fyysistä vaikutusta en kaipaa, tippaakaan. Ehkä sitä raittiushumalan aikaa vielä, toivottavasti kestää.
Nyt olen - eilisen kokemuksen vahvistamana - varma siitä, että mikään noista yllä mainituista asioista ei ole minulta pois. Seurassa voi istua ja höpöttämiseen osallistua kivennäisvedenkin äärestä, ei minulta ole siinä mikään pois. Tilanne voi olla toinen, jos alkoholin vaikutuksen himo joskus palaa: silloin on parempi pysyä pois houkutusten äärestä kokonaan.
Kukahan keksisi bisnesideaksi tarjoilla noissa "viinibaareissa" myös erityisen hyviä mehuja? Tyrnimehu on tuore suosikkini, hapanta kuin mikä ei sitä voi juoda paljoa kerralla, mutta se on hyvää - ja terveellistä.
Ainoa mikä tälläkin hetkellä hermostuttaa, on ne tietyt kohtaamiset, joissa alkoholin poisjäänti tulee esille. Pienempi porukka. Seuraavana edessä on äitienpäiväviikonloppu anoppilassa, en oikein tiedä miten siitä selviän ilman että päädyn lopulta äksyilemään. Pelkään, että appiukko tyrkyttää olutta illalla useamman kerran. Pelkään, että ravintolassa äitienpäivälounaalla anoppi loukkaantuu, kun en ota viiniä. Ollaan aiemmin aina vietetty äitienpäivä kotona, joskus anoppi ja nato perheineen ovat tulleet meille. Pidän ruoanlaitosta, ja minusta on kiva kun on tullut vieraita syömään. Anoppi taas ei pidä, ja hän ehdotti nyt tuota äitienpäivälounasta ravintolassa, ja tiedän että tämä on heille tärkeä tapahtuma ja pitävät hienona sitä viinin juontiakin.
Se, että en tuona viikonloppuna juo mitään, herättää väistämättä kysymyksiä. Anoppi on aika kärkäs tenttaamaan, enkä juuri nyt ole oikein valmistautunut niitä kysymyksiä kohtaamaan. Onneksi tässä on muutama päivä aikaa. Yritän saada puhuttua asiasta miehelleni etukäteen, hänen taitoihinsa vain tuo empatia ei kuulu, joten en ole varma miten suhtautuu. Kai minä sitäkin pelkään, että töksäyttää jotain josta loukkaannun.
Tietyistä syistä johtuen en voi jäädä kotiinkaan. Jonain toisena kertana voisin, nyt en. Umpikuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti